Eesaun ja Jaakobin erilaisuus

Eesau kasvoi seuraten omia mielihalujaan ja keskittäen kaiken harrastuksensa vain nykyhetkeen. Hän ei sietänyt kurinalaisuutta vaan viehättyi vapaaseen metsäläiselämään ja rupesi jo var-hain metsästäjäksi. Hän oli silti isänsä suosikki. Hiljainen, rauhaa rakastava paimen piti tämän van-hemman poikansa raisusta tarmokkuudesta ja kuunteli mielellään jännittäviä kertomuksia hänen huimista seikkailuistaan vuorilla ja erämaassa, mistä hän toi kotiin palatessaan riistaa isälleen. Jaakob puolestaan oli mietteliäs, uuttera ja huolellinen. Hän ajatteli aina enemmän tulevaisuutta kuin nykyisyyttä ja tyytyi asumaan kotona hoidellen karjaa ja viljelysmaita. Varsinkin äiti piti siitä, että Jaakob oli kärsivällisen sitkeä, säästäväinen ja harkitseva. Hänen kiintymyksensä oli syvää ja voimakasta, ja hänen ystävällinen, uupumaton huomaavaisuutensa teki äidin paljon onnellisemmaksi kuin Eesaun rajut ja hetkelliset ystävyydenosoitukset. Rebekka piti Jaakobia rakkaampana poikanaan.AO1 161.2

Aabrahamille annetut ja hänen pojalleen vahvistetut lupaukset olivat Iisakin ja Rebekan toiveiden suurena kohteena. Myös Eesau ja Jaakob tunsivat nämä lupaukset. Heitä opetettiin pitämään esikoisoikeutta hyvin tärkeänä, koska siihen sisältyi aineellisen varakkuuden perimisen lisäksi myös hengellinen etuisuus. Sen saanut toimi perheensä pappina, ja hänen sukuhaarastaan tulisi maailman Vapahtaja. Toisaalta oli esikoisoikeuden omaavalla myös tiettyjä velvoituksia. Sen siunausten saajan oli omistauduttava Ju- malan palvelukseen. Aabrahamin tavoin hänen tuli noudattaa Jumalan käskyjä. Avioliitossaan, perhesuhteissaan ja julkisessa elä-mässään hänen täytyi kysellä Ju-malan tahtoa.AO1 161.3

Iisak selosti pojilleen näitä etuuksia ja ehtoja ja esitti selvästi, että esikoisoikeus kuului Eesaulle, joka oli vanhempi. Mutta Eesau ei halunnut alistua palvelemaan ketään, eikä uskonnollinen elämä viehättänyt häntä. Hengelliseen esikoisoikeuteen liittyvät vaatimukset merkitsivät hänelle vastenmielistä rajoitusta. Jumalan lakia, joka oli Aabrahamin kanssa tehdyn liiton ehtona, Eesau piti orjuuden ikeenä. Kaikkein eniten hän halusi vapaasti noudattaa omia mielihalujaan. Hän piti onnena valtaa ja rikkautta, juhlia ja kemuja. Hän nautti siitä, että sai viettää vapaata, kuljeskelevää elämää ilman mitään rajoituksia. Rebekka muisti, mitä enkeli oli sanonut, ja hän osasi tulkita poikainsa luonnetta paremmin kuin puolisonsa. Hän oli mielessään varma siitä, että Jumala tarkoitti lupauksensa perimyksen Jaakobille. Hän toisti Iisakille enkelin sanat, mutta tämä piti yhä edelleen vanhemman poikansa puolta eikä luopunut kannastaan Jaakob oli saanut äidiltään kuulla jumalallisesta ilmoituksesta, jonka mukaan esikoisoikeus lankeaisi hänelle, ja hän alkoi kovin kiihkeästi kaivata siihen liittyviä etuuksia. Ei hän niinkään halunnut päästä käsiksi isänsä rikkauteen vaan kaipasi lähinnä hengellistä esikoisoikeutta. Pitää yhteyttä Jumalaan samoin kuin vanhurskas Aabraham, suorittaa sovitusuhreja perheensä puolesta, olla valitun kansan ja luvatun Messiaan kantaisänä ja periä osal-lisuus kuolemattomuuteen liiton lopullisena siunauksena - tämä kaikki oli sitä etua ja kunniaa, jota hän kaikkein hartaimmin halusi.AO1 162.1

Salaisin kaipauksin hän kuunteli kaikkea, mitä isä kertoi esikoisoikeudesta, ja hän painoi tarkoin mieleensä sen, mitä oli kuullut äidiltään. Päivin ja öin tämä asia askarrutti hänen mieltään, kunnes se kehittyi hänen elämänsä päätavoitteeksi. Mutta vaikka Jaakob näin arvostikin iankaikkisia enemmän kuin ajallisia siunauksia, häneltä puuttui sen Jumalan kokemuksellista tuntemusta, jota hän kunnioitti. Jumalallinen armo ei ollut uudistanut hänen sydäntään. Hän luuli, ettei häntä koskeva lupaus voinut täyttyä niin kauan kuin Eesau piti kiinni ensin syntyneen oikeuksis-taan. Siksi hän mietiskeli alati jotakin keinoa, jolla pääsisi osalliseksi kalliina pitämästään siunauksesta, jota hänen veljensä puolestaan väheksyi.AO1 163.1