Hyvä paimen

Paimenen oli tarkkailtava laumaansa päivin ja öin. Sitä vaanivat rosvot sekä lukuisat ja julkeat pedot, jotka usein tekivät pahaa jälkeä huonosti vartioiduissa laumoissa. Jaakobilla oli monia apulaisia paimentamassa Laabanin suuria laumoja, mutta häntä itseään pidettiin vastuussa niistä kaikista. Joitakin aikoja vuodesta hänen oli oltava jatkuvasti mukana paimenessa, varjelemassa laumaa kuivana kautena nääntymäs-tä janoon ja paleltumasta kylmimpien kuukausien kovissa yöpakka-sissa. Jaakob oli ylipaimen, hänen alaisensa taas olivat alipaimenia. Jos yksikin lampaista puuttui, ylipaimen joutui korvaamaan menetyksen, ja hän puolestaan vaati tarkan selvityksen palvelijoiltaan, joiden huostaan oli lauman uskonut, ellei lammasta löydetty hyväkuntoisena.AO1 173.1

Paimenen elämä on uutteraa ja huolehtivaista. Hellästi hän hoivaa avuttomia luontokappaleita, jotka on uskottu hänen hoitoonsa. Tästä ovat innoitetut kirjoittajat ottaneet kuvauksia valaistakseen niillä eräitä evankeliumin kalleimpia totuuksia. Niinpä Kristusta verrataan paimeneen, kun kyseessä on hänen suhteensa kansaansa. Syntiinlankeemuksen jälkeen hän näki lampaittensa kulkevan tuhoaan kohti synnin pimeillä teillä. Pelastaakseen nämä harhailevat hän luopui Isänsä huoneen kunniasta ja loistosta. Hän sanoo: »Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; - minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi; - -eivätkä metsän pedot heitä syö” (Hes. 34: 16, 22, 28). Äänellään hän kutsuu heitä hoiviinsa ollakseen heille »verho varjoamassa päivän helteeltä sekä turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta» (Jes. 4: 6). Väsymättä hän huolehtii laumastaan. Hän vahvistaa heikkoja, virvoittaa kärsiviä, kokoaa karitsat käsivarsilleen ja kantaa niitä sylissään. Hänen lampaansa rakastavat häntä. »Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä” (Joh. 10: 5).AO1 173.2

Edelleen Kristus sanoo: »Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut” (jakeet 11-14).AO1 173.3

Kristus, Ylipaimen, on uskonut lampaansa palvelijoittensa, alipaimenten, hoitoon. Ja hän kehottaa heitä osoittamaan samaa harrastusta kuin hänkin ja tuntemaan huostaansa uskotuista pyhää vastuuta. Hän on vakavasti käskenyt heitä olemaan uskollisia, kaitsemaan laumaa, vahvistamaan heikkoja, virvoittamaan nääntyviä ja varjelemaan heitä tuhoavilta susilta.AO1 174.1

Pelastaakseen lampaansa Kristus uhrasi oman henkensä, ja sellaista rakkautta hän suosittelee paimenilleen esimerkiksi. Mutta »palkkalainen, - jonka omia lampaat eivät ole”, ei ole todella kiinnostunut laumasta. Hän tekee työtä vain hyötyäkseen ja huolehtii vain itsestään. Hän katsoo vain omaa etuaan eikä saamansa tehtä-vän etua, ja hädän tai vaaran aikana hän pakenee ja hylkää lauman.AO1 174.2

Apostoli Pietari kehottaa alipaimenia: »Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton täh-den, vaan sydämen halusta, ei her-roina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina” (1 Piet. 5: 2, 3). Paavali sanoo: »Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän kes-kuuteenne tulee julmia susia, jot- ka eivät laumaa säästä» (Ap.t. 20: 28, 29). Kaikkia, jotka pitävät us-kollisen paimenen osaksi tulevia huolia ja taakkoja vastenmielisenä rasituksena, apostoli oikaisee: »Ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, — ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta” (1 Piet. 5:2) . Kaikki sellaiset uskottomat palvelijat Ylipaimen mielellään vapauttaisi tehtävistään. Kristuksen seurakunta on ostettu hänen verellään, ja jokaisen paimenen pitäisi tajuta, että hänen hoidossaan olevat lampaat on maksettu äärettömän kalliilla uhrilla. Hänen tulisi pitää heitä jokaista verrattoman arvokkaana ja ponnistella uupumatta, jotta he pysyisivät terveinä ja hyväkuntoisina. Paimen, joka Kristuksen hengen kyllästämänä seuraa hänen itsensäkieltävää esimerkkiään, huolehtii jatkuvasti hoidokkiensa hyvin-voinnista, ja lauma viihtyy ja me-nestyy hänen hoidossaan.AO1 174.3

Kaikki joutuvat tekemään tarkkaa tiliä palveluksestaan. Mestari kysyy jokaiselta paimenelta: »Missä on lauma, joka oli sinun haltuusi annettu, nuo sinun lampaasi, sinun kunniasi?” (Jer. 13: 20). Joka havaitaan uskolliseksi, on saava runsaan palkan. »Niin ylipaimenen ilmestyessä”, sanoo apostoli, »saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen” (1 Piet. 5:4).AO1 175.1