Joosef ilmaisee itsensä

Iloisina veljekset lähtivät paluu-matkalleen. Simeon ja Benjamin olivat heidän kanssaan, viljasäkit oli sälytetty juhtien selkään, ja kaikista tuntui, että oli selvitty heitä uhanneista vaaroista. Mutta tuskin he olivat kunnolla päässeet ulos kaupungista, kun heidät tavoitti valtiaan huoneenhaltija, joka kysyi ankarasti: »Minkätäh- den olette palkinneet hyvän pahalla? Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.” Tämän maljan uskottiin pystyvän paljastamaan siihen pannun myrkyn. Tällaisia maljoja pidettiin siihen aikaan arvokkaina varjelemaan käyttäjäänsä myrkytysmurhalta.AO1 211.3

Huoneenhaltijan syytökseen matkamiehet vastasivat: »Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin! Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta? Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi.»AO1 212.1

»Olkoon niin, kuin olette puhu-neet», sanoi huoneenhaltija, »se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi.”AO1 212.2

Etsintä aloitettiin heti. »He laskivat nopeasti säkkinsä maahan», ja huoneenhaltija tutki jokaisen, Ruubenin säkistä alkaen nuorimman säkkiin asti. Benjaminin säkistä malja sitten löydettiin.AO1 212.3

Veljekset repäisivät vaatteensa äärimmäisen tuskansa merkiksi ja palasivat verkkaisesti kaupunkiin. Heidän oman lupauksensa perusteella Benjamin oli tuomittu elinkautiseen orjuuteen. He seurasivat huoneenhaltijaa tämän isännän taloon, ja tavattuaan valtiaan lankesivat hänen eteensä maahan. »Mitä olettekaan tehneet!” hän sanoi. »Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?” Joosef aikoi saada heidät tunnustamaan syntinsä. Hän ei koskaan ollut suoraan väittänyt tietävänsä salattuja asioita vaan halusi heidän uskovan, että hän oli selvillä heidän elämänsä salaisuuksista.AO1 212.4

Juuda vastasi: »Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi.”AO1 212.5

Mutta tähän valtias vastasi: »Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo.»AO1 212.6

Syvästi huolestuneena Juuda astui valtiaan eteen ja sanoi: »Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niin kuin itse farao!» Liikuttavan kaunopuheisesti hän kuvaili sitten, miten hänen isänsä oli surrut Joosefin menetystä eikä olisi mitenkään päästänyt Benjaminia heidän kanssaan Egyptiin, koska tämä oli Jaakobin niin rakkaana pitämän Raakelin ainoa eloon jäänyt poika. »Jos minä siis», hän sanoi, »tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: ’Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani’. Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa. Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi.»AO1 212.7

Joosef oli nyt tyytyväinen. Hän oli nähnyt veljensä todella katuvaisina. Kuultuaan Juudan jalon tarjouksen hän käski kaikkien muiden paitsi veljiensä poistua huoneesta, purskahti ääneensä itkemään ja huudahti: »Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?»AO1 213.1

Veljet seisoivat aivan hievahta-matta, pelon ja hämmästyksen mykistäminä. Egyptin valtias oli heidän veljensä Joosef, jota he olivat kadehtineet ja jonka he olisivat tappaneet, elleivät lopulta olisi myyneet häntä orjaksi! Nyt he muistivat kaiken hänelle tekemänsä pahan. He muistivat, miten he olivat pilkanneet hänen uniaan ja pyrkineet parhaansa mukaan estämään niitä toteutumasta. Ja nyt, kun he olivat täysin hänen vallassaan, hän varmaan kostaisi heille kaiken kärsimänsä vääryyden.AO1 213.2

Nähdessään heidät siinä häkellyksissään hän sanoi ystävällisesti »Tulkaa tänne luokseni.” Ja kun he tulivat, hän Iisasi: »Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.” Hänestä tuntui, että he olivat jo kärsineet kylliksi siitä julmuudesta, jota olivat osoittaneet hänelle, ja hän koetti jalosti hälventää heidän pelkoaan ja vähentää heidän itsesyytöstensä katkeruutta.AO1 213.3

»Kaksi vuotta”, hän jatkoi, »on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi. Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: ‘Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele! Sinä saat asettua Goosenin maakuntaan ja olla minun lä-heisyydessäni, sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, pikkukarjasi ja raavaskarjasi, kaikki, mitä sinulla on. Minä elätän sinua siellä - vielä on näet viisi nälkävuotta - niin ettet sinä eikä sinun perheesi eikä kukaan omaisistasi ole sortuva puutteeseen.’ Te näette omin silmin, ja myöskin veljeni Benjamin näkee, että minä itse teille puhun.” »Ja hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki hänen kaulassaan. Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.” Nöyrästi he tunnustivat syntinsä ja pyysivät häneltä anteeksi. Huoli ja katumus olivat kauan jäytäneet heidän mieltään, ja nyt he iloitsivat siitä, että hän oli vielä elossa.AO1 213.4

Uutinen tapahtuneesta kantautui pian kuninkaan korviin. Hän halusi sydämestään osoittaa kiitollisuuttaan Joosefia kohtaan ja vahvisti tämän kotiväelleen esittämän kutsun sanomalla: »Mitä parasta on koko Egyptin maassa, se on oleva teidän omanne.” Veljekset lähetettiin matkaan varustettuina runsain eväin ja vaunuin sekä kaikin tarpeellisin tavaroin, jotta he voisivat muuttaa perheineen ja palvelijoineen Egyptiin. Benjaminille Joosef antoi arvok-kaampia lahjoja kuin toisille. Vähän ennen lähtöä hän vielä varoitti heitä kotimatkalla syntyvistä erimielisyyksistä ja sanoi: »Älkää riidelkö matkalla.”AO1 214.1