Aadamin lankeemus

Aadamin kasvot tulivat surullisiksi. Hän näytti hämmästyneeltä ja huolestuneelta. Hän vastasi Eevalle, että kyseessä oli varmasti vihollinen, josta heitä oli varoitettu, ja että Jumalan sanan mukaan Eevan täytyi kuolla. Eeva puolestaan yllytti Aadamia syömään ja toisti käärmeen väitteen, etteivät he suinkaan kuolisi. Hän päätteli, että asian täytyi olla näin, koska hän ei tuntenut kokeneensa mitään Jumalan mielipahaa vaan päinvastoin jotakin ihanan piristävää. Se säväytti koko olemuksen uuteen vireyteen ja valoi siihen sellaista uutta elämää, minkä hän kuvitteli innoittavan taivaallisia lähettejäkin.AO1 37.3

Aadam käsitti, että hänen kumppaninsa oli rikkonut Jumalan käskyn ja sen ainoan rajoituksen, jolla Jumala koetteli heidän uskollisuuttaan ja rakkauttaan. Hän kävi mielessään kauheaa taistelua ja suri sitä, että oli päästänyt Eevan erkanemaan luotaan. Mutta nyt oli teko tehty, ja hänen täytyi erota toveristaan, jonka seurasta hän oli iloinnut. Miten hän selviytyisi siitä? Aadam oli saanut nauttia Jumalan ja pyhien enkelien seurasta. Hän oli katsellut Luojan kirkkautta ja ymmärsi, miten ylevä osa avautuisi ihmissuvulle, jos se pysyisi uskollisena Jumalalle. Kuitenkin hän kadotti näkyvistään kaikki nämä siunaukset pelätessään menettävänsä sen lahjan, joka hänen mielestään oli kaikkia muita arvok-kaampi. Kaiken Luojalle osoitetun rakkauden, kiitollisuuden ja us-kollisuuden ylitti rakkaus Eevaan. Hän oli osa hänestä itsestään, eikä hän jaksanut kestää eron ajatusta. Hän ei tajunnut, että sama ääretön Voima, joka oli luonut hänet maan tomusta eläväksi, kauniiksi olennoksi ja joka rakkaudessaan oli antanut hänelle elämäntoverin, kykenisi täyttämään tämän paikan. Aadam päätti jakaa Eevan kohtalon. Jos tämän täytyi kuolla, hän kuolisi hänen kanssaan. Ja loppujen lopuksi, hän mietti, eivätkö viisaan käärmeen sanat ehkä sittenkin pitäneet paikkansa? Olihan Eeva tuossa hänen edessään yhtä kauniina ja näköjään yhtä viattomana kuin ennen tätä rikkomustakin. Hän ilmaisi suurempaa rakkautta miestään kohtaan kuin ennen. Eikä hänessä näkynyt mitään merkkiä kuolemasta. Ja niin Aadam päätti uhmata seurauksia, tarttui hedelmään ja söi nopeasti.AO1 37.4

Rikkomuksensa jälkeen Aadam aluksi tunsi kohoavansa ylemmälle tasolle. Mutta pian hän kauhistui ajatellessaan syntiään. Ilma, joka siihen asti oli ollut lauhkeaa ja tasaisen lämmintä, tuntui viluttavan syyllistä ihmisparia. Heidän tuntemansa rakkaus ja rauha olivat poissa, ja tilalle he saivat synnin tunnon, tulevaisuuden pelon ja sielun alastomuuden. Valoverho, joka oli ympäröinyt heitä, häipyi nyt pois, ja sen tilalle he koettivat kaavailla ylleen jotakin peittävää, sillä alastomina he eivät voineet käydä Jumalan ja pyhien enkelien näkyviin.AO1 38.1

Nyt he alkoivat käsittää syntinsä todellista luonnetta. Aadam moitti vaimoaan siitä, että tämä oli tyhmästi loitonnut hänen luotaan ja antautunut käärmeen petettäväksi. Mutta he molemmat uskottelivat itselleen, että he kyllä saisivat tämän ainoan rikkomuksensa anteeksi Jumalalta, joka oli antanut heille niin monia todisteita rakkaudestaan. Ei hän varmaankaan rankaisisi heitä niin julmasti kuin he olivat pelänneet.AO1 38.2

Saatana iloitsi menestyksestään. Hän oli kiusannut vaimoa lakkaamaan luottamasta Jumalaan, epäilemään hänen viisauttaan ja rikkomaan hänen lakiansa, ja hänen avullaan hän oli saanut Aadaminkin lankeamaan.AO1 38.3