Syntiä Jaakobin perheessä

Jaakobin viipyminen Sikemissä sai väkivaltaisen ja verisen lopun. Yksi talon tyttäristä oli joutunut häpeään ja surun valtaan, kaksi veljestä syyllistyi murhaan, ja ryöstely ja verilöyly kohtasivat koko kaupunkia kostoksi hillittömän nuorukaisen pahanteosta. Kaikki tuo hirvittävä hävitys sai alkunsa siitä, että Jaakobin tytär »meni tapaamaan sen maan tyttäriä” hakeutuen näin jumalattomien seuraan. Se, joka etsii viihtymystään niiden seurasta, jotka eivät pelkää Jumalaa, siirtyy saatanan alueelle ja tulee alttiiksi hä-nen kiusauksilleen.AO1 186.2

Simeonin ja Leevin petollinen julmuus ei ollut aiheetonta, mutta kohtelemalla kaltoin sikemiläisiä he syyllistyivät vakavaan syntiin. He olivat tarkoin salanneet aikeensa Jaakobilta, ja tämä kauhistui saatuaan kuulla kostoretkestä. Murheissaan poikiensa petoksesta ja väkivaltaisuudesta hän vain sanoi: »Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden — vihoihin. Minun jouk- koni on vähäinen; jos he ko-koontuvat minua vastaan, niin he tuhoavat minut, ja niin minut ja minun sukuni hävitetään.” Mutta heidän veritekonsa aiheuttama suru ja inho ilmenee vielä lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin hänen sanoistaan, jotka hän lausui maatessaan kuolinvuoteellaan Egyptissä: »Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat vä-kivallan aseet. Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni, heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni —. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma” (lMoos. 49: 5-7).AO1 186.3

Jaakobista tuntui, että nyt oli syytä syvään nöyrtymiseen. Hänen poikansa olivat luonteeltaan julmia ja vilpillisiä. Leirissä oli vääriä jumalia, ja epäjumalanpalvelus oli saanut jonkin verran jalansijaa hänen omassa perhepiirissäänkin. Jos Herra kohtelisi heitä ansion mukaan, niin eikö hän jättäisi heitä alttiiksi ympärillä asuvien kansojen kostolle?AO1 187.1