»Aabrahamin lapset»
Fariseukset olivat selittäneet olevansa Aabrahamin lapsia. Jeesus sanoi heidän voivan todistaa tämän väitteen vain tekemällä Aabrahamin tekoja. Todelliset Aabrahamin lapset eläisivät hänen tavallaan Jumalalle kuuliaisina. He eivät yrittäisi tappaa häntä, joka julisti Jumalalta saamaansa totuutta. Punoessaan juonia Kristusta vastaan rabbiinit eivät tehneet Aabrahamin tekoja. Suoraan Aabrahamista polveutuminen ei merkinnyt mitään. He eivät olleet hänen lapsiaan, ellei heillä ollut hengellistä yhteyttä hänen kanssaan, mikä ilmenisi siinä, että heillä olisi sama henki ja he tekisivät samoja tekoja.AO5 29.3
Sama periaate koskee yhtä tärkeänä kysymystä, joka jo kauan on askarruttanut kristittyä maailmaa: kysymystä apostolisesta vallanperimyksestä. Aabrahamista polveutumisen merkkinä ei ollut nimi tai sukuperä, vaan luonteen yhtäläisyys. Niinpä ei apostolinen vallanperimyskään perustu kirkollisen vallan siirtymiseen, vaan hengen yhteyteen. Apostolien hengen läpitunkema elämä, heidän julistamansa totuuden uskominen ja opettaminen on apostolisen vallanperimyksen oikea todistus. Tämä tekee ihmisistä evankeliumin ensimmäisten julistajien seuraajia.AO5 29.4
Jeesus kiisti, että juutalaiset olisivat Aabrahamin lapsia. Hän sanoi: »Te teette isänne tekoja.» He vastasivat pilkallisesti: »Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala.» Nämä sanat, jotka viittasivat hänen syntymäänsä liittyviin seikkoihin, oli tarkoitettu hyökkäykseksi Kristusta vastaan niiden kuullen, jotka alkoivat uskoa häneen. Jeesus ei kiinnittänyt huo- miota tähän halpamaiseen viittaukseen, vaan sanoi: »Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut.»AO5 29.5
Heidän tekonsa osoittivat heidän olevan yhteydessä hänen kanssaan, joka oli valehtelija ja murhaaja. »Te olette isästä perkeleestä», Jeesus sanoi, »ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. - Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden» (Joh. 8: 44, 45). Se, että Jeesus sanoi totuuden, vieläpä esitti sen hyvin varmasti, oli syynä siihen, etteivät juutalaisten johtomiehet ottaneet häntä vastaan. Totuus loukkasi näitä itsevanhurskaita miehiä. Totuus paljasti erehdyksen petollisuuden, se tuomitsi heidän opetuksensa ja elintapansa, ja tämä oli vastenmielistä. Mieluummin he sulkivat silmänsä totuudelta kuin nöyrtyivät tunnustamaan olleensa väärässä. He eivät rakastaneet totuutta. He eivät halunneet kuulla sitä, vaikka se olikin totta.AO5 30.1