Jeesus päätetään surmata

Tämän neuvottelun aikana Kristuksen viholliset olivat saaneet piston sydämeensä. Pyhä Henki oli tehnyt heissä työtään. Mutta nyt saatana koetti saada heissä ylivallan. Hän kiinnitti heidän huomionsa niihin epäkohtiin, joista he olivat joutuneet kärsimään Kristuksen tähden. Miten vähän arvoa hän olikaan antanut heidän vanhurskaudelleen! Hän esitti heille paljon suuremman vanhurskauden, joka jokaisen Jumalan lapseksi tulevan täytyy omistaa. Kiinnittämättä huomiota heidän muotoja juhlamenoihinsa hän oli kehottanut syntisiä menemään suoraan Jumalan luo, joka oli heidän armollinen Isänsä, ja ilmoittamaan tarpeensa hänelle. Näin tehdessään hän heidän mielestään oli syrjäyttänyt papiston. Hän oli kieltäytynyt hyväksymästä rabbiinien koulun jumaluusoppia. Hän oli paljastanut pappien pahat tavat ja auttamattomasti vahingoittanut heidän vaikutusvaltaansa. Hän oli vähentänyt heidän säädöstensä ja perimätapojensa vaikutusta lausumalla, että vaikka he tarkoin noudattivat muotomenoja, he tekivät Jumalan lain tyhjäksi. Kaiken tämän saatana toi nyt heidän mieleensä.AO5 95.3

Saatana sanoi heille, että heidän oli surmattava Jeesus säilyttääkseen arvovaltansa. Tätä neuvoa he sitten seurasivat. Se, että he saattaisivat menettää vallan, joka heillä silloin oli käsissään, oli heidän mielestään riittävä syy päätöksen tekoon.AO5 95.4

Lukuunottamatta muutamia harvoja, jotka eivät uskaltaneet lausua julki ajatuksiaan, sanhedrin otti Kaifaan sanat vastaan Jumalan sanoina. Neuvoston kireä mieliala helpottui ja erimielisyydet hävisivät. He päättivät surmata Kristuksen ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. Hylätessään todistuksen Jeesuksen jumaluudesta nämä papit ja hallitusmiehet olivat sulkeutuneet läpipääsemättömään pimeyteen. He olivat kokonaan joutuneet saatanan valtaan, joka vei heidät nopealla vauhdilla ikuiseen tuhoon. Niin suuri oli kuitenkin heidän eksymyksensä, että he olivat hyvin tyytyväisiä itseensä. He pitivät itseään isänmaanystävinä, jotka etsivät kansansa pelastusta.AO5 95.5

Sanhedrin pelkäsi kuitenkin ryhtyä ripeisiin toimenpiteisiin Jeesusta vastaan, jottei kansa kiihtyisi ja Jeesusta vastaan suunniteltu väkivalta kohdistuisi heihin itseensä. Tästä syystä neuvosto viivytteli julistamansa tuomion täytäntöönpanoa. Vapahtaja ymmärsi pappien juonet. Hän tiesi, että he halusivat raivata hänet pois ja että heidän tarkoituksensa oli pian täyttyvä. Mutta hänen ei tullut jouduttaa ratkaisua, niinpä hän veytäytyi pois siltä seudulta ja otti opetuslapset mukaansa. Näin Jeesus jälleen teroitti omalla esimerkillään opetuslapsille antamaansa opetusta: »Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen» (Matt. 10: 23). Heillä oli laaja työkenttä, jolla he voivat toimia sielujen pelastukseksi, ja ellei uskollisuus Jeesusta kohtaan sitä vaatinut, Herran palvelijain ei pitänyt suotta vaarantaa henkeään.AO5 96.1

Jeesus oli nyt kolme vuotta suorittanut julkista toimintaansa maailmassa. Hän oli antanut ihmisille esimerkin itsensä kieltämisestä ja epäitsekkäästä palvelevaisuudesta. Kaikki tiesivät hänen elämänsä puhtauden ja hurskauden sekä hänen kärsimyksensä. Kuitenkin tämä lyhyt kolmen vuoden aika oli niin pitkä, kuin maailma saattoi Lunastajan läsnäoloa kestää.AO5 96.2

Hänen elämänsä oli ollut täynnä vainoa ja häväistystä. Kateellinen kuningas oli karkottanut hänet Beetlehemistä, hänen oma kansansa oli hylännyt hänet Nasaretissa, ja nyt hänet oli syyttä tuomittu kuolemaan Jerusalemissa. Vihdoin Jeesus muutamine uskollisine seuraajineen löysi tilapäisen turvapaikan vieraassa kaupungissa. Hänet, jota ihmisten kärsimykset aina liikuttivat, joka paransi sairaita, antoi sokeille näön, teki kuurot kuuleviksi ja mykät puhuviksi, joka ruokki nälkäisiä ja lohdutti murheellisia, karkotettiin kansan keskuudesta, jota hän oli koettanut pelastaa. Hän, joka käveli kuohuvilla aalloilla ja yhdellä sanalla vaiensi niiden vihaisen raivon, joka ajoi ulos riivaajia, jotka lähtiessään tunnustivat hänet Jumalan Pojaksi, joka herätti kuolleet unestaan ja valtasi tuhansien mielen viisailla sanoillaan, ei voinut löytää tietä niiden sydämeen, jotka olivat ennakkoluulojen ja vihan sokaisemia ja jotka itsepintaisesti hylkäsivät valon.AO5 96.3