Kiusaaja matkaa estämässä

Vapahtajan oli hyvin raskasta kulkea tietään rakkaiden opetuslastensa pelon, pettymyksen ja epäuskon tähden. Oli vaikeata johtaa heidät siihen tuskaan ja epätoi- voon, joka heitä Jerusalemissa odotti. Ja saatana oli myös lähellä ahdistaakseen kiusauksillaan Ihmisen Poikaa. Miksi hän nyt menisi Jerusalemiin varmaa kuolemaa kohden? Kaikkialla hänen ympärillään oli sieluja, jotka isosivat elämän leipää. Joka puolella oli kärsiviä ihmisiä, jotka odottivat häneltä parantavaa sanaa. Olihan vasta alussa se työ, jota suoritettaisiin hänen armonsa evankeliumin avulla. Ja hän oli itse täydessä miehuuden voimassa. Miksi hän ei menisi maailman laajoille elovainioille viemään armonsa sanomaa, parantavan voimansa kosketusta? Miksi hän ei soisi itselleen iloa tuoda valoa ja lohtua miljoonille pimeydessä ja ahdingossa eläville? Miksi hän jättäisi sadonkorjuun opetuslapsilleen, jotka olivat niin heikkoja uskossaan, hitaita ymmärrykseltään ja hitaita toimimaan? Miksi hän nyt kävisi kuolemaan ja jättäisi työnsä alkuunsa? Vihollinen, joka oli kohdannut Jeesuksen erämaassa, hyökkäsi nyt hänen kimppuunsa kiivain ja salakavalin kiusauksin. Jos Jeesus olisi hetkeksikään hellittänyt, jos hän olisi vähäisimmässäkään määrin poikennut tieltään pelastaakseen itsensä, saatanan voimat olisivat voittaneet ja maailma olisi ollut kadotettu.AO5 45.5

Mutta Jeesus oli »kääntänyt kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne». Hänen elämänsä ainoa laki oli Isän tahto. Ollessaan poikasena temppelissä hän oli sanonut Marialle: »Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?» (Luuk. 2: 49). Ja Kaanassa, kun Maria toivoi hänen ilmaisevan ihmeellisen voimansa, hän vastasi: »Minun aikani ei ole vielä tullut» (Joh. 2: 4). Samoin hän vastasi veljilleen, kun he pyysivät häntä menemään juhlille. Mutta Jumalan suuressa suunnitelmassa oli määrätty hetki, jolloin hän uhraisi itsensä ihmisten syntien tähden, ja se hetki oli pian koittava. Hän ei horjuisi eikä epäröisi. Hänen kulkunsa on käännetty Jerusalemia kohden, missä hänen vihollisensa ovat kauan suunnitelleet riistää hänen henkensä; nyt hän on sen antava. Hän käänsi kasvonsa kohti vainoa, kieltäymystä, hylkäämistä, tuomiota ja kuolemaa.AO5 46.1