Opetuslapset palaavat Jerusalemiin

Kun opetuslapset menivät takaisin Jerusalemiin, ihmiset katselivat heitä hämmästyneinä. Kristuksen oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen jälkeen heidän oli luultu olevan masentuneita ja häpeissään. Viholliset luulivat näkevänsä heidän kasvojensa kuvastavan surua ja epäonnistumista. Sen sijaan ne säteilivätkin iloa ja voitonriemua. Niiltä loisti sellainen onni, joka ei ollut kotoisin tästä maailmasta. He eivät surreet pettäneitä toiveitaan vaan olivat täynnä kiitosta ja ylistystä. Iloiten he esittivät ihmeellisen kertomuksen Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta, ja monet ottivat heidän todistuksensa vastaan.AO5 380.1

Opetuslapset eivät enää olleet levottomia tulevaisuudestaan. He tiesivät, että Jeesus oli taivaassa ja että hänen myötätuntonsa yhä seurasi heitä. He tiesivät, että heillä oli ystävä Jumalan valtaistuimen luona, ja he paloivat halusta saada esittää pyyntönsä Isälle Jeesuksen nimessä. He tunsivat syvää kunnioitusta, kun he kumartuivat rukoukseen ja toistivat vakuutusta: »Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen» (Joh. 16: 23, 24). He kohottivat uskon kätensä yhä korkeammalle tämän voimakkaan johtopäätöksen perusteella: »Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme» (Room. 8: 34). Ja helluntaipäivänä heidän ilonsa tuli täydelliseksi Lohduttajan saapuessa, kuten Kristus oli luvannut.AO5 380.2