Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jeesuksen kuoleman Vaikutus lähellä oleviin

    Ristiinnaulitsemispäivän lopputapahtumat antoivat jälleen uuden todistuksen ennustuksen täyttymisestä ja Kristuksen jumaluudesta. Kun pimeys oli hälvennyt ristin ympäriltä ja Vapahtajan kuolinhuuto kaikunut, kuultiin heti toisen äänen sanovan: »Totisesti tämä oli Jumalan Poika» (Matt. 27: 54).AO5 321.3

    Näitä sanoja ei lausuttu kuiskaten. Kaikkien silmät kääntyivät katsomaan, mistä ne tulivat. Kuka oli puhunut? Se oli sadan päämies, roomalainen sotilas. Vapahtajan jumalallinen kärsivällisyys ja hänen äkillinen kuolemansa voitonhuuto huulillaan olivat tehneet tähän pakanaan syvän vaikutuksen. Ristillä riippuvassa, runnellussa ja raadellussa ruumiissa hän tunsi Jumalan Pojan muodon. Eikä hän voinut olla tunnustamatta uskoaan. Näin tuli jälleen todistetuksi, että Vapahtajamme oli näkevä sielunsa vaivan palkan. Juuri hänen kuolinpäivähän kolme miestä, jotka suuresti erosivat toisistaan, olivat sanoneet uskovansa häneen: hän, joka oli roomalaisen vartioston päällikkö; hän, joka kantoi Vapahtajan ristiä, ja hän, joka kuoli ristillä hänen vierellään.AO5 321.4

    Illan saapuessa kammottava hiljaisuus vallitsi Golgatalla. Joukko hajaantui, ja monet palasivat Jerusalemiin aivan toisenlaisina, kuin he olivat olleet aamulla. Monet olivat saapuneet ristiinnaulitsemispaikalle uteliaisuudesta eivätkä sen tähden, että vihasivat Kristusta. Kuitenkin he uskoivat pappien syytökset ja pitivät Kristusta pahantekijänä. Luonnottoman kiihotuksen alaisina he olivat yhtyneet kansanjoukon herjauksiin häntä vastaan. Mutta kun pimeys verhosi maan ja heidän omatuntonsa alkoi syyttää heitä, he tunsivat olevansa syypäät suureen rikokseen. Tuon kauhistuttavan pimeyden keskeltä ei kuulunut pilkkasanoja eikä ivanaurua, ja kun se hälveni, nämä ihmiset lähtivät kotiinsa vakavan äänettöminä. He olivat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että pappien syytteet olivat vääriä ja ettei Jeesus ollut vallantavoittelija; ja muutamaa viikkoa myöhemmin, kun Pietari saarnasi helluntaipäivänä, he olivat niiden tuhansien joukossa, jotka kääntyivät ja uskoivat Kristukseen.AO5 322.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents