Jeesus saapuu juhlille

Tällä välin Jeesus oli kaikessa hiljaisuudessa saapunut Jerusalemiin. Hän oli valinnut syrjäisen tien välttääkseen matkustajia, joita joka suunnalta saapui kaupunkiin. Jos hän olisi liittynyt johonkin juhlaan menevään karavaaniin, yleinen huomio olisi kiinnittynyt häneen hänen saapuessaan kaupunkiin, ja julkinen suosion osoittaminen hänelle olisi kiihottanut johtohenkilöt häntä vastaan. Tätä välttääkseen hän mieluummin matkusti yksin.AO5 14.4

Keskellä juhlaa, kun häntä koskeva kiihtymys oli korkeimmillaan, hän saapui temppelipihaan kansan keskuuteen. Koska hän oli ollut poissa juhlasta, oli väitetty, ettei hän uskaltanut antautua pappien ja hallitusmiesten valtaan. Kaikki hämmästyivät hänen saapumisestaan. Äänten sorina vaikeni. Kaikki katselivat ihaillen hänen arvokasta ja pelotonta käytöstään noiden mahtavien vihollisten keskellä, jotka janosivat hänen henkeään.AO5 16.1

Seisoessaan siinä koko taajan kansanjoukon huomion kohteena Jeesus puhui heille niin kuin ei yksikään ihminen koskaan ollut puhunut. Hänen sanansa osoittivat, että hän tunsi Israelin lait ja säädökset, uhrijumalanpalveluksen ja profeettain opetukset paljon paremmin kuin papit ja rabbiinit. Hän mursi muodollisuuden ja perimätapojen muurit. Tulevan elämän näyt näyttivät olevan avoinna hänen katseelleen. Hän näki näkymättömät asiat ja hän puhui maallisista ja taivaallisista, inhimillisistä ja jumalallisista varmasti ja asiantuntevasti. Hänen sanansa olivat erittäin selviä ja vakuuttavia, ja jälleen, samoin kuin Kapernaumissa, kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestaan, »sillä hänen puheessansa oli voima» (Luuk. 4: 32). Monin tavoin hän varoitti kuulijoitaan onnettomuudesta, joka kohtaisi kaikkia, jotka torjuivat luotaan hänen tuomansa siunaukset. Hän oli kaikin mahdollisin tavoin todistanut heille tulleensa Jumalan luota, ja hän koetti kaikin mahdollisin ponnistuksin saattaa heitä parannukseen. Hänen oma kansakuntansa ei hylkäisi eikä murhaisi häntä, jos hän voisi pelastaa sen syyllistymästä sellaiseen tekoon.AO5 16.2

Kaikki ihmettelivät hänen lain ja profeettain tuntemustaan, ja he kyselivät toisiltaan: »Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?» Ketään ei pidetty pätevänä toimimaan hengellisenä opettajana, ellei hän ollut opiskellut rabbiinien kouluissa, ja sekä Jeesus että Johannes Kastaja oli leimattu tietämättömäksi, koska he eivät olleet saaneet tätä kasvatusta. Heidän kuulijansa ihmettelivät heidän raamatuntuntemustaan, »vaikkeivät he olleet oppia saaneet». Eivät ihmisiltä, se on totta, mutta taivaan Jumala oli heidän opettajansa, ja häneltä he olivat saaneet korkeinta viisautta.AO5 16.3

Jeesuksen puhuessa temppelipihassa kansa kuunteli kuin lumottuna. Nekin miehet, jotka eniten häntä vastustivat, tunsivat itsensä voimattomiksi vahingoittamaan häntä. Kaikki muu oli sillä kertaa unohtunut.AO5 16.4