Jeesus ojentaa Simonia

Vapahtaja vastasi tähän lausumattomaan ajatukseen: »’Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle’. - ‘Lainanantajalla oli kaksi velallista, toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?’ Simon vastasi ja sanoi: ‘Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.’ Hän sanoi hänelle: ‘Oikein sinä ratkaisit.’»AO5 117.2

Kuten Naatan teki Daavidille, niin Kristuskin kätki sattuvan sanansa vertauksen muotoon. Hän jätti isäntänsä tehtäväksi oman tuomionsa lausumisen. Simon oli johtanut syntiin naisen, jota hän nyt halveksi. Hän oli tehnyt hänelle suurta vääryyttä. Vertauksen kaksi velallista kuvasivat Simonia ja naista. Jeesus ei tahtonut opettaa, että näiden kahden henkilön tulisi tuntea erisuuruista kiitollisuutta, sillä kummankin kiitollisuudenvelka oli niin suuri, ettei sitä koskaan voitaisi maksaa. Mutta Simon piti itseään vanhurskaampana kuin Mariaa, ja Jeesus halusi hänen näkevän, kuinka suuri hänen syyllisyytensä todella oli. Hän tahtoi näyttää hänelle, että hänen syntinsä oli niin paljon suurempi Marian syntiä, kuin viidensadan denarin velka on viidenkymmenen denarin velkaa suurempi.AO5 117.3

Nyt Simon alkoi nähdä itsensä uudessa valossa. Hän näki, että Mariaa tarkkaava henkilö oli enemmän kuin profeetta. Hän näki Kristuksen terävällä profeetallisella silmällään lukevan hänen sydämensä rakkauden ja hurskauden. Häpeä valtasi hänet, ja hän käsitti olevansa sellaisen henkilön lähellä, joka oli paljon hänen yläpuolellaan.AO5 117.4

»Minä tulin sinun taloosi», Kristus jatkoi, »et sinä antanut vettä minun jaloilleni», mutta rakkautensa pakottamana Maria on katumuksen kyynelin pessyt jalkojani ja pyyhkinyt niitä päänsä hiuksilla. »Et sinä minulle suuta antanut, mutta tämä» nainen, jota sinä halveksit, »ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kun tulin sisään.» Kristus luetteli ne tilaisuudet, joita Simonilla olisi ollut osoittaa rakkauttaan Herraansa kohtaan ja kiitollisuuttaan siitä, mitä hän hänen hyväkseen oli tehnyt. Selvästi, mutta kuitenkin hienotunteisen kohteliaasti Vapahtaja vakuutti opetuslapsilleen, että hänen sydämensä on murheellinen, elleivät hänen opetuslapsensa osoita kiitollisuuttaan häntä kohtaan sanoin ja rakkaudenteoin.AO5 117.5

Sydänten tutkija näki, mistä vaikuttimista Maria teki tekonsa, ja hän näki myös, mikä henki sai Simonin lausumaan sanansa. »Näetkö tämän naisen?» hän sanoi tälle. Hän on syntinen. »Minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.»AO5 118.1

Simonin kylmyys ja välinpitämättömyys Vapahtajaa kohtaan osoittavat, miten vähän arvoa hän antoi osakseen tulleelle armolle. Hän oli luullut kunnioittavansa Jeesusta kutsumalla hänet kotiinsa. Mutta nyt hän näki itsensä sellaisena, kuin hän todella oli. Hän luuli voivansa lukea vieraansa ajatukset, mutta hänen vieraansa olikin lukenut hänen ajatuksensa. Hän näki nyt, miten oikein Kristus oli häntä arvostellut. Hänen uskontonsa oli ollut vain farisealaisuuden vaippa. Hän oli halveksinut Jeesuksen sääliä. Hän ei ollut tunnustanut häntä Jumalan edustajaksi. Maria oli syntinen, jonka synnit olivat anteeksiannetut, mutta hän itse oli syntinen anteeksiantamattomine synteineen. Hänet tuomitsi se ankara oikeuden mittapuu, jota hän oli halunnut käyttää tätä naista kohtaan.AO5 118.2

Simonia liikutti Jeesuksen hienotunteisuus, kun tämä ei julkisesti nuhdellut häntä vieraitten kuullen. Häntä ei ollut kohdeltu, niin kuin hän oli halunnut Mariaa kohdeltavan. Hän näki, ettei Jeesus halunnut paljastaa hänen syyllisyyttään muille, vaan esittämällä asian suoraan hänelle koetti saada hänet huomaamaan sen ja lempeällä ystävällisyydellään taivuttaa hänen sydämensä. Ankara nuhtelu olisi paaduttanut Simonin ja estänyt häntä katumasta, mutta kärsivällinen ojennus sai hänet huomaamaan erehdyksensä. Hän näki, miten suuressa velassa hän oli Herralleen. Hänen ylpeytensä murtui, hän katui, ja tuosta kopeasta fariseuksesta tuli nöyrä, itsensä uhraava opetuslapsi.AO5 118.3