Sieluntaistelun päätös ja voitto

Tehtyään päätöksensä hän vaipui kuin kuolleena maahan, josta oli osittain jo noussut. Missä olivat nyt hänen opetuslapsensa asettaakseen hellästi kätensä nääntyvän Mestarin pään alle ja kostuttaakseen hänen otsaansa, joka todella oli niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen? Vapahtaja polki viinikuurnan yksin, eikä yhtään ihmistä ollut hänen kanssaan. Mutta Jumala kärsi yhdessä Poikansa kanssa. Enkelit katselivat Vapahtajan tuskaa. He näkivät Herransa saatanan legioonain ympäröimänä. Värisyttävä, salaperäinen kauhu painoi hänen mieltään. Taivaassa vallitsi syvä äänettömyys. Ei yhteenkään harpun kieleen koskettu. Jos ihmisten olisi suotu nähdä enkelijoukon hämmästys sen vaieten katsellessa, miten Isä peitti rakastetulta Pojaltaan valonsa, rakkautensa ja kirkkautensa säteet, he voisivat paremmin ymmärtää, miten vastenmielistä synti on hänen silmissään.AO5 241.3

Lankeamattomat maailmat ja taivaan enkelit seurasivat kiinnostuneina, kuinka taistelu lähestyi loppuaan. Saatana liittolaisineen, luopiojoukkoineen, tarkkasi innokkaana tätä lunastustyön vaihetta. Sekä hyvät että pahat voimat odottivat saavansa nähdä, minkä vastauksen Kristus saisi kolme kertaa toistamaansa rukoukseen. Enkelit olisivat halunneet tuoda lievitystä kärsivälle Jumalan Pojalle mutta eivät voineet. Kristukselle ei ollut mitään pakotietä. Tänä kauheana hetkenä, jolloin kaikki oli vaakalaudalla, jolloin salaperäinen malja vapisi kärsivän kädessä, taivas aukeni, valo loisti tämän ratkaisevan hetken pimeyteen, ja se mahtava enkeli, joka seisoo Jumalan edessä sillä paikalla, josta saatana karkotettiin, tuli Kristuksen luo. Enkeli ei tullut ottamaan maljaa Kristuksen kädestä, vaan vahvistamaan häntä juomaan sen vakuuttaen hänelle Isän rakkautta. Hän tuli antamaan voimaa tälle jumalallisinhimilliselle välimiehelle. Hän viittasi avoinna olevaan taivaaseen kertoen sieluista, jotka pelastuisivat hänen kärsimystensä seurauksena. Hän vakuutti, että hänen Isänsä on suurempi ja voimakkaampi kuin saatana, että hänen kuolemansa johtaisi saatanan täydelliseen tappioon sekä että tämän maailman hallitus annettaisiin Korkeimman pyhille. Hän kertoi hänelle, että hän saisi nähdä sielunsa vaivan palkan ja tulla ravituksi, sillä hän saisi nähdä suuren ihmisjoukon iankaikkisesti pelastettuna.AO5 242.1

Kristuksen tuska ei lakannut, mutta hänen alakuloisuutensa ja masennuksensa hävisi. Myrsky ei ollut yhtään vaimentunut, mutta hän, johon se kohdistui, oli saanut voimaa kohdata sen raivon. Hän astui esiin tyynenä ja rauhallisena. Hänen verentahraamilla kasvoillaan lepäsi taivaallinen rauha. Hän oli kestänyt sellaista, mitä ei yksikään ihminen voisi kestää, sillä hän oli maistanut kuoleman kärsimykset jokaisen ihmisen puolesta.AO5 242.2