Juudaksen asenne tapahtumaan

Maria oli koettanut välttää huomiota, ja hänen puuhailunsa olisikin ehkä jäänyt huomaamatta, mutta voiteen tuoksu täytti koko huoneen ja paljasti hänen tekonsa kaikille läsnäolijoille. Juudas katsoi hänen tekoaan hyvin paheksuvasti. Sen sijaan, että olisi odottanut, mitä Jeesus sanoisi asiasta, hän alkoi kuiskailla moitteitaan lähellä istuvien korviin syyttäen Jeesusta siitä, että tämä salli moisen tuhlauksen. Viekkaasti hän esitti vihjailujaan, jotka olivat omiaan herättämään tyytymättömyyttä.AO5 111.1

Juudas oli opetuslasten rahastonhoitaja, ja heidän pienestä rahamäärästään hän oli salaa näpistänyt omaan käyttöönsä ja näin supistanut heidän varansa mitättömän pieneen summaan. Hän halusi panna kukkaroon kaiken, mitä irti sai. Rahaston varoja käytettiin usein köyhien auttamiseen, ja kun ostettiin jotakin, mitä Juudas ei pitänyt välttämättömänä, hänen oli tapana sanoa: Miksi tämä tuhlaus? Miksi tämän hintaa ei pantu minun hoitamaani rahastoon köyhiä varten? Marian teko oli Juudaksen itsekkyyden jyrkkä vastakohta, niin että Juudas joutui häpeään, ja tapansa mukaan hän koetti esittää sopivan syyn tätä lahjaa vastustavalle mielipiteelleen. Hän kääntyi opetuslapsiin ja lausui: “‘Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?’ Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.» Juudas ei tuntenut sääliä köyhiä kohtaan. Jos Marian voide olisi myyty ja rahat olisivat joutuneet hänen haltuunsa, eivät köyhät olisi siitä hyötyneet mitään.AO5 111.2

Juudaksella oli korkea käsitys käytännöllisestä järjestelykyvystään. Rahamiehenä hän piti itseään paljon muita opetuslapsia etevämpänä, ja hän oli saanut heidätkin katsomaan häntä samassa valossa. Hän oli voittanut heidän luottamuksensa, ja hänellä oli voimakas vaikutus heihin. Hänen teeskennelty myötätuntonsa köyhiä kohtaan petti heidät, ja hänen viekkaat vihjauksensa saivat heidät suhtautumaan epäluuloisesti Marian uhraukseen. Pöytää kiersi tyytymätön mutina: »Mitä varten tämä haaskaus? Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille.»AO5 112.1