Sakkeuksen sielunkaipuu

»Publikaanien päämies» Sakkeus oli juutalainen ja maanmiestensä halveksima. Hän oli saavuttanut arvonsa ja rikkautensa ammatissa, jota he inhosivat ja jonka harjoittajat leimattiin pettureiksi ja kiskureiksi. Kuitenkaan ei tämä varakas tullivirkailija ollut aivan sellainen paatunut maailmanmies, jollaiselta hän näytti. Maailmallisen ja ylpeän ulkokuoren alla sykki sydän, joka oli vastaanottavainen jumalalliselle vaikutukselle. Sakkeus oli kuullut Jeesuksesta. Tieto hänestä, joka oli ystävällisesti ja hyväntahtoisesti kohdellut halveksittujakin kansanluokkia, oli levinnyt laajalle. Tässä publikaanien päämiehessä heräsi paremman elämän kaipuu. Vain muutaman kilometrin päässä Jerikosta Johannes Kastaja oli saar nannut Jordanin partaalla, ja Sakkeus oli kuullut hänen kehotuksensa parannukseen. Publikaaneille annettu neuvo: »Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty» (Luuk. 3:13), oli tehnyt hänen mieleensä syvän vaikutuksen, vaikkei hän sitä ulkonaisesti noudattanutkaan. Hän tunsi Kirjoitukset ja tiesi menettelevänsä väärin. Kuultuaan nyt sanat, jotka Suuren Opettajan kerrottiin lausuneen, hän tunsi olevansa syntinen Jumalan silmissä. Kuitenkin se, mitä hän oli kuullut Jeesuksesta, sytytti hänen sydämessään toivon. Katumus, elämän uudistus olisi mahdollista hänellekin, sillä eikö yksi tuon uuden Opettajan luotetuimmista opetuslapsista ollut publikaani? Sakkeus alkoi heti noudattaa saamaansa vakaumusta ja hyvittää tekemiään vääryyksiä.AO5 104.4

Hän oli jo aloittanut tämän parannuksentekemisen, kun Jerikoon levisi tieto, että Jeesus oli tulossa kaupunkiin. Sakkeus päätti, että hänen oli nähtävä Jeesus. Hän alkoi käsittää, miten katkeria ovat synnin hedelmät ja miten raskas on sen tie, joka koettaa palata vääryyden polulta. Oli vaikeata kestää väärinymmärrystä, epäluottamusta ja epäluuloja yrittäessään korjata erehdyksiään. Publikaanien päämies halusi nähdä hänen kasvonsa, jonka sanat olivat herättäneet toivoa hänen sydämessään.AO5 105.1