Jeesuksen huolenpito ihmisyksilöistä

Kuten maallinen paimen tuntee lampaansa, samoin taivaallinen- kin paimen tuntee laumansa, joka on hajallaan ympäri maailman. »Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.» Jeesus sanoo: »Minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.» »Kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt» (Hes. 34: 31; Jes. 43: 1; 49: 16).AO5 41.4

Jeesus tuntee meidät yksilöinä, ja häntä liikuttaa tieto meidän heikkouksistamme. Hän tuntee meidät kaikki nimeltä. Hän tietää talonkin, jossa asumme, ja sen jokaisen asukkaan nimen. Hän on joskus käskenyt jonkun palvelijansa mennä siihen ja siihen kaupunkiin, sille ja sille kadulle sellaiseen ja sellaiseen taloon etsimään jotakuta hänen lammastaan.AO5 42.1

Jeesus tuntee jokaisen sielun niin hyvin, kuin tämä olisi ainoa, jonka puolesta hän kuoli. Jokaisen hätä liikuttaa hänen sydäntään. Hänen korvansa kuulee jokaisen avunhuudon. Hän tuli vetääkseen kaikki ihmiset luoksensa. Hän pyytää: »Seuraa minua», ja hänen henkensä vaikuttaa heidän sydämessään ja vetää heitä hänen luokseen. Monet kieltäytyvät tulemasta. Jeesus tietää, keitä he ovat. Hän tietää myös, ketkä iloiten kuulevat hänen kutsunsa ja ovat valmiit tulemaan hänen paimenhoivaansa. Hän sanoo: »Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.» Hän huolehtii jokaisesta aivan kuin ei muita olisi koko maailmassa.AO5 42.2

»Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. — Ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.» Itämailla paimen ei aja lampaitaan. Hänen ei tarvitse käyttää väkivaltaa tai herättää pelkoa, vaan hän kulkee edellä kutsuen niitä. Ne tuntevat hänen äänensä ja tottelevat kutsua. Samoin tekee VapahtajaPaimen lampailleen. Raamattu sanoo: »Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.» Jeesus sanoo profeetan välityksellä: »Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.» Hän ei pakota ketään seuraamaan itseään. Hän lausuu: »Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä» (Ps. 77: 20; Jer. 31: 3; Hoos. 11: 4).AO5 42.3

Ei rangaistuksen pelko tai iankaikkisen elämän toivo saa Kristuksen opetuslapsia seuraamaan häntä. He näkevät Vapahtajan verrattoman rakkauden, joka ilmeni koko hänen maallisen vaelluksensa aikana Beetlehemin seimeltä Golgatan ristille, ja hänen näkemisensä kiinnittää heidät häneen, se hellyttää ja valtaa sielun. Rakkaus syttyy katselijain sydämessä. He kuulevat hänen äänensä ja seuraavat häntä.AO5 43.1

Kuten paimen kulkee laumansa edellä kohdaten itse matkan vaarat, niin Jeesuskin tekee kansalleen. »Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä.» Taivaan tien pyhittävät Vapahtajan askelet. Polku voi olla jyrkkä ja rosoinen, mutta Jeesus on kulkenut sen. Hänen jalkansa ovat polkeneet pistävät orjantappurat maahan, jotta polku olisi meille helpompi. Hän on itse kantanut jokaisen taakan, jota meitä kutsutaan kantamaan.AO5 43.2

Vaikka hän nyt on noussut Jumalan luo ja istuu maailmankaikkeuden valtaistuimella, hän ei ole vähääkään menettänyt säälivää luontoaan. Sama hellä, myötätuntoinen sydän on tänäänkin avoinna kaikille ihmiskunnan tuskille. Tänä päivänä hän ojentaa lävistetyn kätensä siunatakseen vielä runsaammin kansaansa, joka on maailmassa. »He eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.» Sielu, joka on jättäytynyt Kristukselle, on hänen silmissään kalliimpi kuin koko maailma. Vapahtaja olisi kärsinyt Golgatan tuskat, jotta yksi ainoa ihminen olisi pelastunut hänen valtakuntaansa. Hän ei koskaan jätä yhtäkään, jonka puolesta hän kuoli. Elleivät hänen seuraajansa halua jättää häntä, hän pitää heistä kiinni.AO5 43.3

Kaikissa koettelemuksissamme meillä on pettämätön auttaja. Hän ei jätä meitä yksin kamppailemaan kiusausten kanssa, taistelemaan pahaa vastaan ja lopulta sortumaan taakkojen ja surujen alle. Vaikka hän nyt on kätketty kuolevaiselta katseeltamme, voimme uskon korvin kuulla hänen sanovan: »Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi.» »Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti» (Ilm. 1: 18). Minä olen kestänyt sinun surusi, kokenut taistelusi, kohdannut kiusauksesi. Minä tunnen kyynelesi, sillä minäkin olen itkenyt. Tunnen surut, jotka ovat liian syvällä kuiskattavaksi ihmiskorvaan. Älä luule olevasi yksin ja hylätty. Vaikkei tuskasi herättäisi vähääkään vasta- kaikua yhdessäkään sydämessä täällä maailmassa, niin katso minuun, ja sinä saat elää. »Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi» (Jes. 54: 10).AO5 43.4

Vaikka paimen rakastaa suuresti laumaansa, hän rakastaa poikiaan ja tyttäriään vielä enemmän. Jeesus ei ole vain paimenemme, hän on meidän »iankaikkinen Isämme». Ja hän sanoo: »Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän» (Joh. 10: 14). Millainen ajatus tässä esitetäänkään: ainosyntyinen Poika, joka on Isän helmassa ja jonka Jumala on sanonut olevan hänen »lähin miehensä» (Sak. 13: 7) - yhteyttä hänen ja iankaikkisen Jumalan välillä käytetään kuvaamaan yhteyttä Kristuksen ja hänen lastensa välillä täällä maailmassa!AO5 44.1

Jeesus rakastaa meitä, koska hänen Isänsä on meidät hänelle lahjoittanut ja me olemme hänen työnsä palkka. Hän rakastaa meitä omina lapsinaan. Lukijani, hän rakastaa juuri sinua. Ei taivaskaan voi antaa mitään suurempaa tai parempaa. Ole siis turvallisella mielellä.AO5 44.2

Jeesus ajatteli myös niitä sieluja kaikkialla maailmassa, jotka väärät paimenet ovat johtaneet harhaan. Ne, jotka hän halusi koota laitumensa lampaiksi, olivat hajallaan susien keskellä, ja hän sanoi: »Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni: ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen» (Joh. 10:16).AO5 44.3

»Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.» Tämä merkitsee, että Isäni on niin rakastanut sinua, että hän rakastaa minuakin enemmän, koska annoin henkeni lunastaakseni sinut. Tullessani sinun sijaiseksesi ja takaajaksesi, antamalla henkeni alttiiksi, kantamalla velkasi ja rikkomuksesi olen tullut rakkaammaksi Isälleni.AO5 44.4

»Minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen.» Ihmisperheen jäsenenä hän oli kuolevainen, Jumalana hän oli elämän lähde maailmalle. Hän olisi voinut vastustaa kuolemaa ja kieltäytyä alistumasta sen valtaan, mutta vapaaehtoisesti hän antoi henkensä tuodakseen valoon elämän ja katoamattomuuden. Hän kantoi maailman synnit, kärsi sen kirouksen ja antoi henkensä uhriksi, jotteivät ihmiset kuolisi iankaikkisesti. »Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme» (Jes. 53: 4-6).AO5 44.5