Kristus ilmaisee jumaluutensa

»Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?» Kolmen vuoden ajan Kristuksen viholliset olivat päivä päivältä seuranneet häntä ja koettaneet löytää jotakin virhettä hänen luonteessaan. Saatana ja kaikki pahuuden vallat olivat koettaneet voittaa hänet, mutta he eivät olleet löytäneet hänessä mitään, mistä he olisivat hyötyneet. Paholaistenkin oli pakko tunnustaa: »Sinä olet Jumalan Pyhä» (Mark. 1: 24). Jeesus noudatti elämässään lakia taivaan, lankeamattomien maailmojen ja syntisten ihmisten nähden. Enkelien, ihmisten ja paholaisten edessä hän oli vääjäämättömästi lausunut sanat, jotka kenenkä tahansa toisen suusta olisivat olleet jumalanpilkkaa: »Minä teen aina sitä, mikä hänelle on otollista.»AO5 30.2

Se seikka, että vaikka juutalaiset eivät voineet löytää Kristuksessa mitään syntiä, he eivät kuitenkaan tahtoneet ottaa häntä vastaan, osoittaa, ettei heillä ollut mitään yhteyttä Jumalan kanssa. He eivät tunteneet Jumalan ääntä hänen Poikansa sanomassa. He luulivat julistavansa tuomion Kristukselle, mutta kieltäessään hänet he langettivatkin oman tuomionsa. »Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat», Jeesus sanoi. »Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.»AO5 30.3

Tämä pitää paikkansa kaikkina aikoina. Moni, joka mielellään saivartelee, arvostelee ja etsii jotakin epäilyttävää Jumalan sanasta, luulee sen osoittavan ajatuksen vapautta ja terävää älyä. Hän otaksuu käyvänsä oikeutta Raamattua vastaan, kun hän itse asiassa tuomitsee itsensä. Hän ilmaisee olevansa kykenemätön antamaan arvoa taivaallisille totuuksille, joihin sisältyy iankaikkisuus. Hänen henkensä ei kauhistu edes Jumalan vanhurskauden valtavaa vuorta. Hän puuhailee keräillen risuja ja korsia, mikä osoittaa ahdasta ja maallista luonnetta, sy- däntä, joka on kadottamaisillaan kykynsä antaa arvoa Jumalalle. Se, jonka sydän on vastannut taivaalliseen kutsuun, etsii sitä, mikä lisää hänen Jumalan tuntemustaan sekä puhdistaa ja jalostaa hänen luonnettaan. Kuten kukka kääntyy aurinkoon, jotta sen kirkkaat säteet saisivat kukan kauniit värisävyt esille, sa- moin sielukin kääntyy Vanhurskauden aurinkoon, jotta taivaan valo kaunistaisi luonteen Kristuksen luonteen ihanuudella.AO5 30.4

Jeesus jatkoi, esittäen juutalaisten tilan Aabrahamin asenteen jyrkkänä vastakohtana: »Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.»AO5 32.1

Aabraham oli hartaasti halunnut nähdä tulevan Vapahtajan. Hän rukoili palavasti, että hän ennen kuolemaansa saisi katsella Messiasta. Ja hän näki Kristuksen. Hänelle annettiin yliluonnollista valoa, ja hän tunnusti Kristuksen jumalallisen luonnon. Hän näki hänen päivänsä ja iloitsi. Hänelle näytettiin jumalallinen uhri syntien edestä. Tämän uhrin vertauskuva sisältyi hänen omiin kokemuksiinsa. Hänelle tuli käsky: »Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja uhraa hänet polttouhriksi» (1 Moos. 22: 2). Hän laski uhrialttarille lupauksen pojan, johon kaikki hänen toiveensa keskittyivät. Kun hän sitten odotti alttarin vieressä veitsi koholla noudattaakseen Jumalan kehotusta, hän kuuli äänen taivaasta sanovan: »Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi» (1 Moos. 22: 12). Tämä hirveä tulikoe määrättiin Aabrahamille, jotta hän voisi nähdä Kristuksen päivän ja käsittää Jumalan suuren rakkauden maailmaa kohtaan, rakkauden, joka oli niin valtava, että hän, nostaakseen maailman alennustilastaan, antoi ainosyntyisen Poikansa häpeälliseen kuolemaan.AO5 32.2

Aabraham oppi Jumalalta vaikeimman läksyn, mikä ihmiselle koskaan on annettu. Hänen rukoukseensa nähdä Kristus ennen kuolemaansa vastattiin. Hän näki Kristuksen; hän näki niin paljon kuin kuolevainen voi nähdä ja elää. Antaessaan täydellisen uhrin hän tuli kykeneväksi ymmärtämään hänelle annetun näyn Kristuksesta. Hänelle osoitettiin, että Jumala, antaessaan ainosyntyisen Poikansa pelastaakseen syntiset ikuisesta kadotuksesta, antoi suuremman ja ihmeellisemmän uhrin, kuin ihminen koskaan voisi antaa.AO5 32.3

Aabrahamin kokemus oli vastaus kysymykseen: »Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita? Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?» (Miika 6: 6, 7). Aabrahamin sanat »Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani» (1 Moos. 22: 8) ja Jumalan Iisakin tilalle hankkima uhri osoittavat, ettei yksikään ihminen voinut sovittaa itse itseään. Jumala ei ollenkaan voinut hyväksyä pakanallista uhrijärjestelmää. Ei kenenkään isän tullut uhrata poikaansa tai tytärtään syntiuhriksi. Yksin Jumalan Poika kantaa maailman synnit.AO5 32.4

Omien kärsimystensä vuoksi Aabraham saattoi käsittää Vapahtajan tehtävän uhrilampaana. Mutta Israel ei tahtonut ymmärtää sitä, mikä oli heidän ylpeälle sydämelleen niin vastenmielistä. Kristuksen Aabrahamista lausumat sanat eivät merkinneet hänen kuulijoilleen juuri mitään. Fariseukset näkivät niissä vain uuden viisastelun aiheen. He vastasivat pilkallisesti, ikään kuin osoittaakseen Jeesuksen olevan mieletön: »Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!»AO5 32.5

Jeesus vastasi vakavasti ja arvokkaasti: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, OLEN MINÄ OLLUT.»AO5 33.1

Suuri kansanjoukko kävi äänettömäksi. Tuon Jumalan nimen, joka oli ilmoitettu Moosekselle kuvaamaan Jumalan ikuista olemassaoloa, tämä galilealainen rabbi oli omaksunut itselleen. Hän oli julistanut olevansa tuo Israelille luvattu, »jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista» (Miika 5: 2).AO5 33.2

Jälleen papit ja rabbiinit nimittivät Jeesusta jumalanpilkkaajaksi. Hänen väitteensä, että hän oli yhtä Jumalan kanssa, oli jo aikaisemmin kiihottanut heitä ottamaan hänet hengiltä, ja muutamia kuukausia myöhemmin he selittivät: »Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi» (Joh. 10: 33). Koska hän oli julkisesti tunnustanut olevansa Jumalan Poika, he halusivat tuhota hänet. Nyt monet kansasta asettuivat pappien ja rabbiinien puolelle ja poimivat kiviä heittääkseen häntä niillä. »Mutta Jee470,471 sus lymysi ja lähti pyhäköstä.»AO5 33.3

Valo loisti pimeässä, »ja pimeys ei sitä käsittänyt» (Joh. 1: 5).AO5 33.4