Lain määräysten vääristelyä

Vapahtaja jatkoi kirjanoppineiden ja fariseusten arvostelemista: »Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: ‘Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu’! Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää? Ja: ‘Jos joku vannoo altta rin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu’. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?» Papit tulkitsivat Jumalan vaatimuksia oman väärän ja ahtaan käsityksensä mukaan. He uskalsivat tehdä tarkan eron eri syntien suhteellisen suuruuden välillä sivuuttaen muutamat kevyesti ja pitäen anteeksiantamattomina sellaisia, jotka ehkä olivat mitättömämpiä. He olivat valmiit rahasta vapauttamaan ihmisiä heidän lupauksistaan. Jopa he joskus suuresta rahasummasta jättivät ottamatta huomioon raskaitakin rikoksia. Samalla nämä papit ja hallitusmiehet toisissa tapauksissa julistivat ankaria tuomioita mitättömistä rikkomuksista.AO5 169.4

»Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.» Näillä sanoillaan Kristus jälleen tuomitsee pyhien velvollisuuksien väärinkäytön. Hän ei syrjäytä itse velvollisuutta. Kymmenysjärjestelmä oli Jumalan säätämä, ja sitä oli noudatettu aikojen alusta asti. Aabraham, uskovaisten isä, maksoi kymmenykset kaikesta, mitä hän omisti. Juutalaiset hallitusmiehet tunnustivat kymmenysten maksamisvelvollisuuden, ja se oli oikein, mutta he eivät antaneet kansan menetellä sen oman käsityksen mukaan. Jokaista tapausta varten laadittiin mielivaltaisia sääntöjä. Määräykset olivat tulleet niin monimutkaisiksi, että niitä oli mahdotonta toteuttaa. Kukaan ei tiennyt, milloin kaikki vaatimukset oli täytetty. Jumalan antama järjestelmä oli oikeudenmukainen ja kohtuullinen, mutta papit ja rabbiinit olivat tehneet siitä rasittavan taakan.AO5 170.1

Kaikki Jumalan määräykset ovat johdonmukaisia. Kristus tunnusti kymmenysten maksamisen velvollisuudeksi, mutta hän osoitti, ettei sillä voinut puolustaa muiden velvollisuuksien laiminlyömistä. Fariseukset maksoivat hyvin tarkat kymmenykset puutarhakasveista, kuten mintuista, tilleistä ja kuminoista, koska se ei maksanut heille paljon, mutta antoi heistä sen käsityksen, että he olivat tarkkoja ja hurskaita. Samalla heidän turhat määräyksensä rasittivat kansaa ja hävittivät kunnioituksen tätä Jumalan itsensä määräämää järjestelmää kohtaan. Ne täyttivät ihmisten mielen joutavalla hiustenhalkomisella ja käänsivät heidän huomionsa pois tärkeistä totuuksista. Sellaiset tärkeät asiat kuin oikeus, laupeus ja uskollisuus jätettiin sikseen. »Näitä tulisi noudattaa», Jeesus sanoi, »eikä noitakaan sikseen jättää.»AO5 170.2

Samalla tavalla rabbiinit olivat vääristelleet muitakin lakeja. Moosekselle annetuissa määräyksissä kiellettiin syömästä mitään saastaista. Sianlihan ja joidenkin muittenkin eläinten lihan käyttö oli kielletty, koska se saattoi tuoda vereen epäpuhtaita aineksia ja lyhentää ikää. Mutta fariseukset eivät jättäneet näitä säädöksiä sellaisiksi, jollaisina Jumala oli ne antanut, vaan menivät niissä äärimmäisyyksiin. Kansaa muun muassa vaadittiin siivilöimään kaikki käyttämänsä juomavesi, jotta siihen ei jäisi pienintäkään eliötä, joka voitaisiin laskea kuuluvaksi saastaisiin eläimiin. Asettaen vastakkain nämä turhanpäiväiset vaatimukset ja heidän todelliset syntinsä Jeesus sanoi fariseuksille: »Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!»AO5 170.3