Paavali Ateenassa

Ateenan kaupunki oli pakanuuden keskuspaikkoja. Siellä Paavali ei kohdannut tietämätöntä, herkkäuskoista rahvasta kuten Lystrassa vaan kansan, joka oli kuuluisa älykkyydestään ja sivistyksestään. Katse kohtasi joka taholla heidän jumaliensa ja jumaliksi korotettujen historian ja runouden sankareiden kuvapatsaita. Rakennustaiteen mahtavat luomukset ja maalaukset edustivat kansakunnan loistoa ja pakanallisten jumalien saavuttamaa suurta suosiota. Taiteen kauneus ja loisto oli hurmannut ihmisten aistit. Pyhäkköjä ja temppeleitä, jotka olivat tulleet maksamaan suunnattomia summia, kohosi kaikkialla massiivisina hahmoina. Asein saavutettujen voittojen ja kuuluisien miesten urotekojen muistoa vaalittiin veistoksin, pyhäköin ja muistokilvin. Kaikki tämä teki Ateenasta suunnattoman taidegallerian.AO6 164.3

Kun Paavali silmäili ympärillään olevaa kauneutta ja loistoa ja näki kaupungin kokonaan antautuneen epäjumalanpalvelukselle, hänen henkeään kuohutti kiivaus Jumalan puolesta, jota hän näki häpäistävän joka taholla. Hänen sydämensä tunsi sääliä ateenalaisia kohtaan, jotka älyllisestä sivistyksestään huolimatta eivät tunteneet oikeaa Jumalaa.AO6 164.4

Apostolia ei eksyttänyt se, mitä hän näki tuossa oppineisuuden keskuksessa. Hänen hengellinen luontonsa oli niin herkistynyt tai-vaallisille, että katoamattomien rikkauksien riemu ja kirkkaus teki hänen silmissään arvottomaksi sen komeuden ja loiston, mikä häntä ympäröi. Kun hän näki Ateenan mahtavuuden, hän tajusi sen tenhovoiman taiteen ja tieteen harrastajiin, ja hän tuli syvästi vakuuttuneeksi edessään olevan työn tärkeydestä.AO6 164.5

Tässä suuressa kaupungissa, jossa Jumalaa ei palveltu, Paavalia ahdisti yksinäisyyden tunne, ja hän kaipasi työtovereittensa myötätuntoa ja apua. Hän tunsi olevansa täysin ilman inhimillisen ystävyyden tukea. Tessalonikalaisille lähettämässään kirjeessä hän ilmaisee tunteensa sanoilla: »Päätimme jäädä yksinämme Ateenaan» (1 Tess. 3:1). Hänen eteensä ilmaantui ylitsepääsemättömiltä vaikuttavia esteitä, joiden johdosta hän piti miltei mahdottomana tavoittaa ihmisten sydäntä.AO6 164.6

Silasta ja Timoteusta odottaessaan Paavali ei ollut jouten. Hän »keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi”. Mutta hänen pääasiallisena tehtävänään Ateenassa oli julistaa pelastuksen sanomaa niille, joilla ei ollut järkevää käsitystä Jumalasta ja hänen suunnitelmistaan langenneen ihmissuvun hyväksi. Apostoli oli pian kohtaava pakanuuden kavalimmassa, viekoittelevimmassa muodossaan.AO6 165.1

Ei mennyt aikaakaan ennen kuin Ateenan suurmiehet saivat tietää, että heidän kaupungissaan oleili erikoislaatuinen opettaja, joka esitti kansalle uusia ja outoja oppeja. Muutamat heistä etsivät Paavalin käsiinsä ja ryhtyivät keskustelemaan hänen kanssaan. Pian heidän ympärilleen kerääntyi kuulijajoukko. Jotkut olivat valmiita pilkkaamaan apostolia henkilönä, joka oli muka kaukana heidän alapuolellaan sekä yh-teiskunnallisesti että älyllisesti, ja nämä sanoivat ivallisesti toisil-leen: »Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?» Toiset taas, »koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta», sanoivat: »Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja.»AO6 165.2