Paavalin puhe Agrippalle

»Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa», hän lausui, »kun sinun edessäsi tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät, olletikin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sentähden pyydän sinua kärsivällisesti minua kuulemaan.»AO6 298.4

Paavali kertoi, kuinka oli kääntynyt pois uppiniskaisesta epä-uskostaan ja uskonut Jeesus Nasaretilaisen maailman Lunastajaksi. Hän kuvasi taivaallista näkyä, joka ensin oli täyttänyt hänet sanoinkuvaamattomalla pelolla mutta joka oli myöhemmin osoittautunut mitä suurimman lohdun lähteeksi - jumalallisen kirkkau; den ilmestystä, jonka keskellä istui valtaistuimellaan hän, jota hän oli halveksinut ja vihannut ja jonka seuraajia hän tuollakin hetkellä aikoi tuhota. Tuosta hetkestä lähtien Paavali oli ollut uusi ihminen, jolla oli vilpitön ja palava usko Jeesukseen. Tällaiseksi hänet oli tehnyt kaiken muuttava armo.AO6 298.5

Selkeästi ja voimallisesti Paavali selosti Agrippan edessä merkit-tävimmät Kristuksen maanpäälliseen elämään liittyneet tapahtumat. Hän todisti, että profetioiden Messias oli jo saapunut Jeesus Nasaretilaisen hahmossa. Hän osoitti, kuinka Vanhan testamentin kirjoitukset olivat julistaneet, että Messiaan oli määrä ilmestyä ihmisenä ihmisten keskuuteen, ja kuinka Jeesuksen elämässä oli täyttynyt jokainen Mooseksen ja profeettojen ilmoittama tieto. Lunastaaksensa kadotetun maailman Jumalan Poika oli kärsinyt ristin häpeästä välittämättä ja astunut ylös taivaisiin kuoleman ja tuonelan voittajana.AO6 299.1

Miksi, Paavali kysyi, vaikutti muka uskomattomalta, että Kristus nousisi kuolleista? Kerran oli hänestäkin sellaiselta vaikuttanut, mutta kuinka hän saattoi nyt olla uskomatta, mitä hän itse oli nähnyt ja kuullut? Damaskoksen portilla hän oli totisesti katsellut ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta, samaa, joka oli kulkenut Jerusalemin katuja, kuollut Golgatalla, murtanut kuoleman kahleet ja astunut ylös taivaisiin. Yhtä todellisesti kuin Keefas, Jaakob, Johannes tai kuka muu opetuslapsi hyvänsä oli hänkin nähnyt hänet ja puhunut hänen kanssaan. Ääni oli käskenyt häntä julistamaan evankeliumia ylösnousseesta Vapahtajasta, ja kuinka hän saattoi olla tottelematta? Damaskoksessa, Jerusalemissa, kaikkialla Juudeassa ja kaukaisissa maissa hän oli todistanut ristiinnaulitusta Jeesuksesta ja saarnannut kaikille ihmisryhmille »parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja».AO6 299.2

»Tämän tähden» apostoli julisti, »juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut. Mutta Jumalan avulla, jota olet saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.»AO6 299.3

Koko seurue oli kuunnellut lumoutuneena Paavalin selostusta ihmeellisistä kokemuksistaan. Apostoli oli päässyt koskettelemaan mieliaihettaan. Kukaan, joka häntä kuuli, ei voinut epäillä hänen vilpittömyyttään. Mutta hänen vakuuttavien ja puhuttelevien sanojensa tulvan keskeytti äkkiä Festus, joka huudahti: »Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut.»AO6 300.1

Apostoli vastasi: »En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.» Paavali kääntyi sitten Agrippaan päin ja puhutteli tätä suoraan: »Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että us-kot.»AO6 300.2

Syvästi liikuttuneena Agrippa unohti hetkeksi ympäristönsä ja arvoasemansa. Tietoisena vain niistä totuuksista, jotka oli kuullut, nähden vain tuon vaatimattoman vangin seisomassa edessään Jumalan lähettiläänä hän vastasi tahdottomasti: »Sinä miltei taivutat minut kristityksi» (engl. raamatunkäännös - suom. huom.)AO6 300.3

Hartaasti Paavali vastasi: »Toivoisin Jumalalta, että - et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen”, ja lisäsi kohottaen kahlittuja käsiään: »näitä kahleita lukuunottamatta.»AO6 300.4

Festus, Agrippa ja Bernike olisivat syystä saattaneet kantaa kah-leita, joita apostoli kantoi. He kaikki olivat syyllistyneet suuriin rikoksiin. Nämä rikkojat olivat tuona päivänä kuulleet, että heille oli tarjolla pelastus Kristuksen nimessä. Ainakin yksi oli miltei taipunut vastaanottamaan tarjotun armon ja anteeksiannon. Mutta Agrippa sysäsi tarjotun armon syrjään ja kieltäytyi vastaanottamasta ristiinnaulitun Lunastajan ristiä.AO6 300.5

Kuninkaan uteliaisuus oli tyydytetty, ja nousten istuimeltaan hän ilmaisi, että keskustelu oli päättynyt. Poistuessaan kukin taholleen läsnä olleet puhuivat keskenään sanoen: »Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet.»AO6 300.6

Vaikka Agrippa oli juutalainen, hänessä ei ollut samaa yltiöpäistä kiivautta ja sokeaa ennakkoluuloisuutta kuin fariseuksissa. »Tämän miehen», hän sanoi Festukselle, »olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin.» Mutta tapaus oli siirretty tuolle korkeammalle tuomioistuimelle, eikä siihen voinut enää puuttua enempää Festus kuin Agrippakaan.AO6 300.7