Pelastuksen toivo juutalaisillakin

Vaikka Israel hylkäsi Jumalan Pojan, Jumala ei hylännyt sitä. Kuunnelkaa Paavalia hänen jatkaessaan julistusta: »Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: ‘Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni’? Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? ‘Minä olen jättänyt itselleni seitsämäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille.’ Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.»AO6 259.1

Israel oli kompastunut ja kaatunut, mutta tämä ei tehnyt mah-dottomaksi nousta jälleen ylös. Vastaukseksi kysymykseen: »Eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat?» apostoli toteaa: »Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen. Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?»AO6 259.2

Jumalan tarkoituksena oli, että hänen armonsa ilmoitettaisiin niin pakanain kuin israelilaisten - kin keskuudessa. Tämä on selvästi osoitettu Vanhan testamentin profetioissa. Apostoli käyttää joitakin näistä profetioista perusteluissaan. »Eikö savenvalajalla ole valta», hän kysyy, »tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän on myös kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: ‘Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: Te ette ole minun kansani, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi’» (ks. Hoos. 1:10).AO6 259.3

Vaikka Israel oli epäonnistunut kansakuntana, sen keskuudessa oli yhä merkittävä jäännös niitä, jotka tulisi pelastaa. Vapahtajan tullessa oli uskollisia miehiä ja naisia, jotka olivat iloiten vastaanottaneet Johannes Kastajan sanoman ja siten tulleet tutkineeksi uudelleen Messiaaseen liittyviä profetioita. Kun varhaiskristillinen seurakunta perustettiin, se koostui näistä uskollisista juutalaisista, jotka tunnustivat Jeesus Nasaretilaisen häneksi, jonka tulemusta he olivat odottaneet. Juuri tähän jäännökseen Paavali viittaa kirjoittaessaan: »Jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.»AO6 260.1