Hopeaseppien nostattama mellakka

Oli olemassa toinenkin tyytymättömyyden aihe. Artemiin temppelin ja kuvapatsaan pienoismallien valmistuksesta ja myynnistä oli Efesoksessa muodostunut laaja ja tuottoisa liiketoimi. Tämän alan yrittäjät totesivat tulojensa piene- nevän, ja kaikki olivat yksimieliset siitä, että tämä epäsuotuisa muutos johtui Paavalin toiminnasta.AO6 204.5

Demetrius, muuan hopeisten temppelien valmistaja, kutsui koolle ammattiveljensä ja sanoi: »Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä; mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään. Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee.» Nämä sanat kuohuttivat kansan ärtyisiä tunteita. He tulivat »vihaa täyteen ja huusivat sanoen: ‘Suuri on efesolaisten Artemis!’»AO6 205.1

Tieto tästä puheesta levisi nopeasti. »Koko kaupunki joutui se-kasortoon.» Paavalia ryhdyttiin etsimään, mutta häntä ei löytynyt mistään. Hänen veljensä olivat toimittaneet hänet kiireesti pois Paikalta saatuaan vihjeen uhkaavasta vaarasta. Jumalan enkelit oli lähetetty suojelemaan apostolia; hänelle ei ollut vielä koittanut marttyyrikuoleman hetki.AO6 205.2

Kun suuttunut väkijoukko ei löytänyt vihansa kohdetta, se tempasi mukaansa »Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita», ja nämä muassaan ihmiset »ryntäsivät kaikki yhdessä näytelmäpaikkaan».AO6 205.3

Paavalin piilopaikka ei ollut kovin kaukana, ja hän sai pian tietää, missä vaarassa hänen rakkaat veljensä olivat. Omasta turvallisuudestaan piittaamatta hän halusi heti mennä teatteriin puhumaan mellakoitsijoille. Mutta »eivät opetuslapset sitä sallineet». Gaius ja Aristarkus eivät olleet se saalis, jota väki tavoitteli, joten ei ollut pelättävissä, että heille tapahtuisi mitään vakavampaa vahinkoa. Mutta jos nähtäisiin apostolin kalpeat, huolten kuluttamat kasvot, ne saisivat heti liikkeelle roskajoukon alhaisimmat tunteet, eikä jäisi vähäisintäkään inhimillistä mahdollisuutta pelastaa hänen henkeänsä.AO6 205.4

Paavali halusi yhä puolustaa totuutta kansanjoukon edessä, mutta hän luopui lopulta tästä aikeestaan varoittavan viestin saavuttua teatterista. »Muutamat Aasian hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi näytelmäpaikkaan.»AO6 205.5

Sekasorto teatterissa lisääntyi jatkuvasti. »He huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat tulleet kokoon.» Se, että Paavali ja muutamat hänen tovereistaan olivat heprealaista sukujuurta, sai juutalaiset innokkaiksi osoittamaan selvästi, etteivät he suhtautuneet myötämielisesti häneen ja hänen työhönsä. Niinpä he valitsivat omasta keskuudestaan henkilön selvittämään asian kansalle. Puhujaksi määrättiin Aleksander, yksi käsityöläisistä, kupariseppä, jonka Paavali myöhemmin mainit- si tehneen hänelle paljon pahaa (2 Tim. 4: 14). Aleksander oli varsin etevä mies, ja hän keskitti kaikki voimansa suunnatakseen kansan suuttumuksen yksinomaan Paavalia ja hänen tovereitaan vastaan. Mutta huomatessaan Aleksanderin juutalaiseksi väkijoukko sysäsi hänet sivuun, ja kaikki rupesivat »yhteen ääneen huutamaan ja kirkuivat noin kaksi hetkeä: ‘Suuri on efesolaisten Artemis!’»AO6 205.6