Juutalaisten johtajat olivat arvelleet Kristuksen työn loppuvan hänen kuollessaan, mutta nyt he joutuivatkin helluntain ihmeellisten tapahtumien todistajiksi. He kuulivat opetuslasten saarnaavan Kristusta ennennäkemättömän voimakkaasti ja innokkaasti ja näkivät merkkien ja ihmeiden seuraavan heidän sanojaan. Jerusalemissa, juutalaisuuden keskuspaikassa, tuhannet julistivat avoimesti uskovansa, että Jeesus Na-saretilainen oli Messias.AO6 34.5

Suuri sielusato hämmästytti ja ilahdutti opetuslapsia tavattomasti. He eivät pitäneet tätä suurenmoista saavutusta omien ponnistustensa tuloksena vaan käsittivät päässeensä toisten vaivan hedelmille. Aina Aadamin lankeemuksesta lähtien Kristus oli uskonut valituille palvelijoille sanansa siemenen kylvettäväksi ihmissydämiin. Eläessään maan päällä hän oli kylvänyt totuuden siementä ja kastellut sen verellään. Hel- luntaipäivänä tapahtuneet kääntymykset olivat tämän kylvön tulosta, Kristuksen työn satoa, mikä ilmaisi hänen opetuksensa voiman.AO6 34.6

Niin selviä ja vakuuttavia kuin apostolien todistelut olivatkin, ne yksin eivät olisi hälventäneet tuota ennakkoluuloa, joka oli uhmannut niin laajaa todistusaineistoa. Mutta Pyhä Henki sai jumalallisella voimallaan nämä todistelut vaikuttamaan sydämiä vakuuttavasti. Apostolien sanat olivat kuin Kaikkivaltiaan teräviä nuolia, ja ne saivat ihmiset vakuuttumaan hirveästä synnistä, johon he olivat syyllistyneet hylkäämällä ja ristiinnaulitsemalla kirkkauden Herran.AO6 35.1

Kristuksen harjoittamina opetuslapset olivat oppineet tuntemaan Hengen tarpeensa. Ja Hengen opettamina he saivat lopullisen pätevyyden ja lähtivät täyttämään elämäntehtäväänsä. He eivät enää olleet tietämättömiä ja kouliintumattomia. He eivät enää olleet pelkkien irrallisten yksilöiden tai epäsopuisten, ristiriitaisten ainesten ryhmittymä. He eivät enää tavoitelleet maailmallista suuruutta. He toimivat »yksimielisesti», ja heillä »oli yksi sydän ja yksi sielu» (Ap.t. 2: 46; 4: 32). Kristus täytti heidän ajatuksensa, ja heidän toiveensa oli hänen valtakuntansa edistäminen. Mieleltään ja luonteeltaan he olivat tulleet Mestarinsa kaltaisiksi, ja ihmiset »tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa» (Ap.t. 4:13).AO6 35.2

Helluntai toi heille taivaallista valistusta. Nyt selvisivät totuudet, joita he eivät olleet ymmärtäneet Kristuksen ollessa heidän kanssaan. He omaksuivat pyhän Sanan opetukset sellaisella uskon-varmuudella, mitä he eivät olleet kokeneet koskaan aikaisemmin. Heille ei enää ollut pelkkä uskon asia, että Kristus oli Jumalan Poika. He tiesivät, että vaikka hän olikin verhoutunut ihmisyyteen, hän todella oli Messias, ja he todistivat kokemuksestaan maailmalle niin luottavasti, että se osoitti Jumalan olevan heidän kanssaan.AO6 36.1

He saattoivat lausua Jeesuksen nimen vakuuttavasti, sillä eikö hän ollut heidän Ystävänsä ja vanhempi Veljensä? Läheinen yhteys Kristukseen asetti heidät yhdessä hänen kanssaan taivaallisiin. Miten palavalla kielellä he esittivätkään ajatuksensa todistaessaan hänestä! Heidän sydämensä oli tulvillaan niin täyttä, niin syvää ja niin kauskantoista hyväntahtoisuutta, että se pakotti heidät viemään todistusta Kristuksen voimasta maan ääriin saakka. Palavasti he halusivat jatkaa hänen aloittamaansa työtä. He tajusivat taivaallisen velkansa suuruuden ja vastuun työstään. Pyhän Hengen vuodatuksen vahvistamina he lähtivät intoa täynnä laajentamaan ristin voittoja. Henki elähdytti heitä ja puhui heidän kauttaan. Kristuksen rauha loisti heidän kasvoiltaan. He olivat pyhittäneet elämänsä hänen palvelukseensa, ja heidän piirteensäkin ilmaisivat heidän antaumuksensa.AO6 36.2

Pietarin saarna helluntaina

Luku 5—Luvattu voima