Paavalin kylvötyö Korintissa

Niiden puolentoista vuoden aikana, jotka Paavali oli viettänyt Ko-rintissa, hän oli tarkoituksellisesti julistanut evankeliumia kaikessa yksinkertaisuudessa. Ei hän ollut tullut korinttilaisten keskuuteen »puheen tai viisauden loistolla”, vaan peläten ja vavisten. »Hengen ja voiman» osoittamiseksi hän oli julistanut »Jumalan todistusta», ettei heidän uskonsa »perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan» (1 Kor. 2:1, 4, 5).AO6 189.1

Paavali oli välttämättömyyden Pakosta mukauttanut opetustapansa seurakunnan tilaan. »Veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille», hän selitti heille myöhemmin, »vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä» (1 Kor. 3: 1, 2). Monet Korintin uskovista olivat olleet hitaita oppimaan asioita, joita hän yritti heille opettaa. Heidän edistymisensä hengellisessä tiedossa ei ollut vastannut heidän edellytyksiään ja mahdollisuuksiaan. Heidän olisi Pitänyt olla jo pitkällä kristillisessä vaelluksessa ja kyetä tajuamaan ja noudattamaan sanan syvällisempiä totuuksia. Kuitenkin he olivat yhä siinä tilassa, jossa opetuslapset olivat Kristuksen sanoessa heille: »Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa» (Joh. 16: 12). Kateus, epäluulo ja syyttely oli sulkenut monien korinttilaisten uskovien sydämen. Tämän vuoksi Pyhä Henki, joka »tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin» (1 Kor. 2: 10), ei päässyt täydellisesti vaikuttamaan. Olivatpa he maailmallisessa tiedossa kuinka viisaita hyvänsä, Kristuksen tuntemisessa he olivat vasta pieniä lapsia.AO6 189.2

Paavalin tehtävänä oli ollut opettaa Korintin käännynnäisille kristillisen uskon alkeet, ensiaakkoset. Hänen oli pitänyt opettaa heitä ihmisinä, jotka olivat tietämättömiä siitä, kuinka Jumalan voima vaikutti sydämeen. Tuolloin he olivat kykenemättömiä käsittämään pelastuksen salaisuuksia; sillä »luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti» (1 Kor. 2: 14). Paavali oli pyrkinyt kylvämään siemenen, joka muiden oli kasteltava. Hänen jälkeensä tulevien oli jatkettava työtä siitä, mihin hän oli sen jättänyt, antaa hengellistä valoa ja tietoa ajallaan, sitä mukaa kuin seurakunta kykenisi sitä omaksumaan.AO6 189.3

Ryhtyessään työhönsä Korintissa apostoli tajusi, että hänen oli esitettävä erittäin varovasti ne suuret totuudet, jotka hän halusi opettaa. Hän tiesi, että hänen kuulijoittensa joukossa olisi ihmisolettamusten ylpeitä kannattajia ja väärien jumalanpalvelus - järjestelmien edustajia. Nämä hapuilivat ympärilleen sokein silmin ja toivoivat löytävänsä luonnon kirjasta teorioita, jotka kumoaisivat pyhissä kirjoituksissa ilmoitetun hengellisen ja kuolemattoman elämän todellisuuden. Hän tiesi senkin, että arvostelijat pyrkisivät osoittamaan vääräksi kristillisen tulkinnan ilmoitetusta sanasta ja että epäilijät suhtautuisivat Kristuksen evankeliumiin pilkallisesti ja ivallisesti.AO6 189.4