Paavali julistaa ristiinnaulittua Kristusta

Saarnatessaan evankeliumia Korintissa apostoli noudatti toista menettelytapaa kuin työskennellessään Ateenassa. Viimemainitussa paikassa hän oli pyrkinyt mukauttamaan esitystapansa kuulijakuntansa luonteeseen; hän oli vastannut logiikkaan logiikalla, tieteeseen tieteellä, filosofiaan filosofialla. Kun hän ajatteli näin käyttämäänsä aikaa, hän tajusi, että hänen opetustoimintansa Ateenassa oli tuottanut hedelmää varsin vähän. Niinpä hän päätti noudattaa toisenlaista työsuunnitelmaa Korintissa pyrkiessään havahduttamaan hereille huolet-tomat ja välinpitämättömät. Hän päätti välttää taidokkaita todisteluja ja keskusteluja ja olla tuntematta korinttilaisten keskuudessa »mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna”. Hän ei halunnut, että hänen saarnansa heille olisi »kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista» (1 Kor. 2:2,4).AO6 171.4

Jeesus, jonka Paavali aikoi esitellä Korintin kreikkalaisille Kristuksena, oli alhaisiin oloihin syntynyt juutalainen, joka oli kas-vanut pahuudestaan kuulussa kaupungissa. Hänen oma kansansa oli hylännyt hänet, ja lopulta hänet oli ristiinnaulittu pahantekijänä. Kreikkalaiset uskoivat ihmissuvun jalostamisen tarpeellisuuteen, mutta he pitivät filosofian ja tieteiden tutkimista ainoana keinona, jolla saavutettai-siin todellinen jalous ja kunnia. Saisiko Paavali heidät uskomaan, että usko tämän tuntemattoman juutalaisen voimaan ylevöittäsi ja jalostaisi ihmisolemuksen jokaisen ominaisuuden?AO6 172.1

Lukemattomien nykyajan ihmisten mielessä Golgatan ristiä ympäröivät pyhät muistot. Ristiinnaulitsemiseen liittyneet tapahtumat herättävät hartaita mielikuvia. Mutta Paavalin aikana risti synnytti inhon ja kauhun tunteita. Julistus, että ihmiskunnan Vapahtaja oli henkilö, joka oli kohdannut kuolemansa ristillä, saisi luonnollisesti osakseen pilkkaa ja vastustusta.AO6 172.2

Paavali tiesi mainiosti, kuinka sekä juutalaiset että kreikkalaiset suhtautuisivat Korintissa hänen sanomaansa. »Me - saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta”, hän totesi, »joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus» (1 Kor. 1: 23). Monet hänen juutalaisista kuulijoistaan vihastuisivat sanomasta, jota hän aikoi julistaa. Kreikkalaisten mielestä hänen sanansa olisivat järjetöntä hölynpölyä. Häntä pidettäisiin heikkomielisenä, kun hän yrittäisi osoittaa, että ristillä oli jotakin yhteyttä ihmissuvun jalostamiseen tai ihmiskunnan pelastamiseen.AO6 172.3