Diakonit valitaan

Kutsuessaan uskovat koolle apostolit saivat Pyhältä Hengeltä ohjausta seurakunnan kaiken työvoiman paremmaksi organisoinniksi. Oli tullut aika, apostolit totesivat, vapauttaa seurakunnan hengelliset johtajat köyhien avustamiseen liittyvistä tehtävistä ja muista samantapaisista velvollisuuksista, niin että he olisivat vapaat viemään eteenpäin evankelioimistyötä. »Valitkaa sentähden, veljet”, he sanoivat, »kes-kuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa.» Tätä neuvoa noudatettiin, ja rukouksella ja kätten päällepanolla seitsemän valittua miestä erotettiin juhlallisesti diakonitehtäväänsä.AO6 64.1

Näiden seitsemän valitseminen erityisten työmuotojen valvojiksi osoittautui suureksi siunaukseksi seurakunnalle. Nämä virkailijat huolehtivat tarkoin sekä yksityisten jäsenten tarpeista että seurakunnan yleisistä taloudellisista eduista. Viisaalla toiminnallaan ja hurskaalla esimerkillään he antoivat merkittävää apua muille virkailijoille seurakunnan erilaisten tavoitteiden yhdistämisessä yhdeksi kokonaisuudeksi.AO6 64.2

Se, että tämä toimenpide oli Jumalan tahdon mukainen, käy ilmi niistä välittömistä myönteisistä seurauksista, jotka olivat nähtävissä. »Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.» Tämä sielusato johtui sekä apostolien laajentuneista toi-mintamahdollisuuksista että seitsemän diakonin osoittamasta innosta ja voimasta. Se, että näiden veljien erityistehtäväksi oli määrätty huolenpito köyhien tarpeista, ei estänyt heitä myös opettamasta sanaa. Heillä oli päinvastoin täydet edellytykset opettaa muille totuutta, ja he tekivätkin tätä työtä sangen innokkaasti ja menestyksellisesti.AO6 64.3

Alkuseurakunnalle oli uskottu alati laajeneva tehtävä: valon ja siunauksen keskusten perustaminen kaikkialle, missä oli rehellisiä sieluja, jotka olivat halukkaita antautumaan Kristuksen palvelukseen. Evankeliumia oli julistettava kaikkialla maailmassa, eivätkä ristin lähettiläät voineet toivoa suoriutuvansa tärkeästä tehtävästään, ellei heitä jatkuvasti yhdistäisi kristillisen yksimielisyyden siteet. Se osoittaisi maailmalle, että he olivat yhtä Kristuksen kanssa Jumalassa. Eikö heidän jumalallinen Johtajansa ollut rukoillut Isältä: »Varjele heidät ni-messäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin”? Ja eikö hän ollut todennut opetuslapsistaan: »Maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta»? Eikö hän ollut anonut Isältä, että he »olisivat täydellisesti yhtä», »niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt»? (Joh. 17: 11, 14, 23, 21). Heidän hengellinen elämänsä ja voimansa oli riippuvainen läheisestä yhteydestä häneen, joka oli valtuuttanut heidät saarnaamaan evankeliumia.AO6 64.4

Vain olemalla liitossa Kristuksen kanssa opetuslapset saattoivat toivoa pääsevänsä osallisiksi Pyhän Hengen läsnä olevasta voimasta ja taivaan enkelien avusta. Näiden jumalallisten voimien tuella he muodostaisivat maailmaa vastaan yhtenäisen rintaman ja olisivat voittoisia taistelussa, jota heidän oli lakkaamatta käytävä pimeyden voimia vastaan. Kun he edelleenkin työskentelisivät yksimielisesti, taivaalliset sanansaattajat kulkisivat heidän edellään raivaten tietä; sydämet olisivat valmiita vastaanottamaan totuuden, ja monia voitettaisiin Kristukselle. Niin kauan kuin he pysyisivät yksimielisinä, seurakunta etenisi »kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päivänpaiste, peljättävänä kuin sotajoukot» (Kork.v. 6: 10). Mikään ei estäisi sen edistymistä. Seurakunta etenisi voitosta voittoon ja täyttäisi kunniakkaasti jumalallisen tehtävänsä julistaa evankeliumia maailmalle.AO6 65.1

Jerusalemissa toteutettu seurakuntajärjestys oli tarkoitettu malliksi seurakuntien järjestykselle kaikkialla muuallakin, missä totuuden lähettiläät voittaisivat käännynnäisiä evankeliumille. Niiden, jotka saivat vastuulleen seurakunnan yleisen valvonnan, ei ollut määrä herroina hallita Jumalan perintöosaa, vaan heidän tuli viisaina paimenina kaita »Jumalan laumaa - - ollen laumalle esikuvina» (1 Piet. 5: 2, 3). Diakonien tuli olla miehiä, »josta on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä». Näiden miesten tuli asettua yksimielisesti oikeuden puolelle ja noudattaa kantaansa lujasti ja päättävästi. Näin heillä olisi yhdistävä vaikutus koko laumaan.AO6 65.2

Myöhemmin alkuseurakunnan historiassa, kun maailman eri osissa monia uskovien ryhmiä oli järjestetty seurakunniksi, seurakuntajärjestystä kehitettiin edelleen, jotta säännönmukaisuus ja toiminnan sopusointuisuus saataisiin säilymään. Jokaista jäsentä kehotettiin tekemään kunnollisesti osansa. Kutakin käskettiin käyttämään viisaasti saamiaan leivisköitä. Muutamille Pyhä Henki antoi erityisiä lahjoja asettaen »ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä» (1 Kor. 12: 28). Kaikkien näiden työntekijäryhmien tuli kuitenkin työskennellä sopusointuisesti.AO6 66.1