Vainottu mutta voittava seurakunta

Jo varhaisessa seurakunnan historian vaiheessa aloitti apostoli Paavalin ennustama laittomuuden salaisuus turmiollisen työnsä. Kun väärät opettajat, joista Pietari oli varoittanut uskovia, korostivat erheellisiä käsityksiään, monet joutuivat väärien oppien pauloihin. Jotkut horjuivat koettelemusten edessä ja tunsivat kiusausta luopua uskosta. Hetkellä, jolloin Johannekselle annettiin tämä ilmestys, monet olivat kadottaneet ensimmäisen rakkautensa evankeliumin totuuteen. Mutta laupeudessaan Jumala ei jättänyt seurakuntaa luopumuksen tilaan. Ääretöntä hellyyttä henkivässä sanomassa hän ilmoitti rakkautensa heitä kohtaan ja julisti toivovansa, että he tekisivät iankaikkisesti kestävää työtä. »Muista siis”, hän muistutti, »mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja» (Ilm. 2: 5).AO6 404.4

Seurakunta oli vajavainen ja kaipasi ankaraa nuhtelua ja kuritusta; ja Henki innoitti Johannesta kirjoittamaan muistiin varoituksen, nuhteen ja kehotuksen viestejä niille, jotka unohtaessaan evankeliumin perusperiaatteet vaarantaisivat pelastustoivonsa. Mutta aina ne nuhteen sanat, jotka Jumala näkee välttämättömäksi lähettää, ovat lausutut hel-lässä rakkaudessa ja sisältävät rauhan lupauksen jokaiselle katuvalle uskovalle. »Katso, minä seison ovella ja kolkutan», Herra julistaa; »jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani» (Ilm. 3: 20).AO6 405.1

Ja niitä varten, jotka ristiriitojen keskellä säilyttäisivät uskonsa Jumalaan, profeetalle annettiin kiitoksen ja lupauksen sanat: »Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. — Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Uskoville annettiin kehotus: »Heräjä valvomaan ja vahvista jäljelle jääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan.» »Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi» (Ilm. 3: 8,10, 2,11).AO6 405.2

Sellaisen henkilön välityksellä, joka sanoi olevansa »teidän vel-jenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen» (Ilm. 1:9), Kristus ilmoitti seurakunnalleen, mitä kaikkea tämä joutuisi kärsimään hänen tähtensä. Luoden katseensa pitkiin pimeyden ja taikauskon vuosisatoihin tuo iäkäs karkotusvanki näki lukemattomien kärsivän marttyyrikuoleman totuudenrakkautensa tähden. Mutta hän näki myös, että Herra, joka vahvisti varhaisia todistajiaan, ei hylkäisi uskollisia seuraajiansa niinä vainon vuosisatoina, jotka heidän olisi läpäistävä ennen aikojen loppua. »Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsi-mään», Herra julisti. »Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa —. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun» (Ilm. 2:10).AO6 405.3

Kaikille uskollisille, jotka kamppailivat pahaa vastaan, Johannes kuuli luvattavan: »Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.» »Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaattei- siin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.” »Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa» (Ilm. 2: 7; 3: 5,21).AO6 405.4

Johannes näki Jumalan laupeuden, hellyyden ja rakkauden yhdistyvän hänen pyhyyteensä, oikeudenmukaisuuteensa ja voimaansa. Hän näki syntisten löytävän Isän hänestä, jota heidän syntinsä olivat saattaneet heidät pelkäämään. Ja luoden katseensa suuren taistelun loppuhuipentuman yli hän näki Siionin vuorella »niiden, jotka olivat saaneet voiton - seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet» ja he »veisasivat Mooseksen --ja Karitsan virttä» (Ilm. 15:2, 3).AO6 406.1