Pietari ja Johannes vangitaan

Opetuslasten puhuessa kansalle »astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista”.AO6 45.2

Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen papit olivat levittäneet joka taholle sellaista valheellista huhua, että opetuslapset olivat va-rastaneet hänen ruumiinsa roomalaisten vartiomiesten nukkuessa. Ei ole yllättävää, että he olivat närkästyneitä kuullessaan Pietarin ja Johanneksen saarnaavan hänen ylösnousemustaan, jonka he olivat murhanneet. Erityisesti saddukeukset olivat hyvin kiihdyksissään. He tunsivat, että heidän rakkain oppinsa oli vaarassa ja heidän maineensa vaakalaudalla.AO6 45.3

Uusi usko sai nopeassa tahdissa yhä enemmän käännynnäisiä, ja sekä fariseukset että saddukeukset olivat yhtä mieltä siitä, että jos näiden uusien opettajien sallittaisiin toimia esteettömästi, heidän oma arvovaltansa olisi nyt suuremmassa vaarassa kuin Jeesuksen ollessa maan päällä. Niinpä temppelin vartioston päällikkö, apunaan joukko saddukeuksia, pidätti Pietarin ja Johanneksen ja pani heidät vankilaan, sillä heidän kuulustelemisensa ei ollut mahdollista enää samana päivänä.AO6 45.4

Opetuslasten vihamiehet tulivat pakostakin vakuuttuneiksi siitä, että Kristus oli noussut kuolleista. Todisteet olivat liian selvät epäiltäviksi. Kuitenkin he paaduttivat sydämensä ja kieltäytyivät katumasta sitä hirvittävää tekoa, johon he olivat syyllistyneet surmauttaessaan Jeesuksen. Juutalaisten hallitusmiehet olivat saaneet runsaasti todisteita siitä, että apostolit puhuivat ja toimivat Jumalan innoittamina, mutta he vastustivat tiukasti totuuden sanomaa. Kristus ei ollut tullut siten kuin he olivat odottaneet, ja vaikka he olivat toisinaan olleet vakuuttuneita siitä, että hän oli Jumalan Poika, he olivat kuitenkin tukahduttaneet tuon varmuutensa ja ristiinnaulinneet hänet. Laupeudessaan Jumala antoi heille vielä lisää todisteita, ja nyt heille suotiin uusi mahdollisuus kääntyä hänen puoleensa. Hän lähetti opetuslapset julistamaan heille, että he olivat surmanneet elämän Ruh-tinaan, ja tämän hirvittävän syytöksen myötä hän esitti heille uuden kehotuksen parannukseen. Mutta itsevanhurskautensa rohkaisemina juutalaisten opettajat kieltäytyivät myöntämästä, että miehet, jotka syyttivät heitä Kristuksen ristiinnaulitsemisesta, puhuivat Pyhän Hengen ohjaamana.AO6 45.5

Päätettyään ryhtyä vastustamaan Kristusta papit saivat jokaisesta tämänsuuntaisesta teostaan lisäaihetta noudattaa edelleenkin samaa menettelyä. Heidän uppi-niskaisuutensa muuttui yhä jyrkemmäksi. Ei ollut kysymys siitä, etteivät he olisi voineet antaa periksi; kyllä he olisivat voineet, mutta he eivät halunneet. Ei pelastus ollut poissa heidän ulottuviltaan pelkästään siksi, että he olivat syyllisiä ja ansaitsivat kuoleman, ei pelkästään siksi, että he olivat surmauttaneet Jumalan Pojan; syynä oli se, että he varustautuivat vastustamaan Jumalaa. He hylkäsivät itsepintaisesti valkeuden ja tukahduttivat Hengen vakuuttavan äänen. Voima, joka hallitsee tottelemattomuuden lapsia, vaikutti heissä ja sai heidät kohtelemaan huonosti miehiä, joiden välityksellä Jumala toimi. Heidän kapinallisen mielensä pahansuopaisuutta lisäsi jokainen vastatoimi, jonka he kohdistivat Jumalaan ja siihen sanomaan, minkä hän oli antanut palvelijoilleen julistettavaksi. Kieltäytyessään tekemästä parannusta juutalaisten johtohenkilöt terästivät kapinallisen mielensä joka päivä uudelleen ja valmistautuivat niittämään mitä olivat kylväneet.AO6 45.6

Jumalan vihaa ei julisteta katumattomille syntisille pelkästään heidän tekemiensä syntien tähden vaan siksi, että kun heitä kehotetaan parannukseen, he pitävät parempana pysyä vastarinnassa ja tehdä uudelleen aikaisempia syntejä heille annetusta valosta huolimatta. Jos juutalaisten johtohenkilöt olisivat mukautuneet Pyhän Hengen vakuuttavaan voimaan, he olisivat saaneet anteeksi; mutta he päättivät olla antamatta periksi. Samalla tavoin syntinen jatkaessaan vastarintaa saattaa itsensä tilaan, jossa hän ei ole alttiina Pyhän Hengen vaiku-tukselle.AO6 47.1

Ramman parantamisen jälkeisenä päivänä Hannas ja Kaifas sekä muut temppelin korkeat virkamiehet kokoontuivat oikeusistuntoon, ja vangit tuotiin heidän eteensä. Juuri samassa huoneessa ja vieläpä muutamien samojen henkilöiden läsnäollessa Pietari oli häpeällisesti kieltänyt Herransa. Tämä palautui elävänä hänen mieleensä hänen saapuessaan omaan oikeudenkäyntiinsä. Hänellä oli nyt tilaisuus hyvittää pelkuruutensa.AO6 47.2