Johannes vainon puristuksessa

Seuranneessa hirvittävässä vainossa apostoli Johannes suuresti lujitti ja vahvisti uskovien uskoa. Hän julisti todistusta, jota hänen vastustajansa eivät voineet kumota ja joka auttoi hänen veljiänsä kohtaamaan rohkeina ja uskollisina koettelemukset, jotka tulivat heidän osakseen. Kun kristittyjen usko näytti horjuvan sen raivokkaan vastustuksen keskellä, jota he joutuivat kohtaamaan, tuo vanha ja koeteltu Jeesuksen palvelija toisti voimallisesti ja kaunopuheisesti sanomaa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Vapahtajasta. Hän säilytti vakaana uskonsa, ja hänen huuliltaan kaikui alati sama riemullinen sanoma: »Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta — minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme» (1 Joh. 1:1-3).AO6 391.2

Johannes eli hyvin vanhaksi. Hän ennätti nähdä Jerusalemin hävityksen ja ylvään temppelin tuhoutumisen. Viimeisenä henkiinjääneenä opetuslapsista, jotka olivat olleet läheisessä yhteydessä Vapahtajaan, hän vaikutti julistuksellaan sangen voimallisesti sen tosiasian julkituloon, että Jeesus oli Messias, maailman Lunastaja. Kukaan ei voinut epäillä hänen vilpittömyyttään, ja hänen opetustensa ansiosta monet kääntyivät pois epäuskostaan.AO6 391.3

Juutalaisten hallitusmiehet tunsivat katkeraa vihaa Johannesta kohtaan, koska hän pysyi horjumattoman uskollisena Kristuksen asialle. He selittivät, ettei heidän toimistaan kristittyjä vastaan olisi minkäänlaista hyötyä niin kauan kuin Johanneksen todistus kaikuisi ihmisten korvissa. Jotta Jeesuksen tunnusteot ja opetukset jäisivät unohduksiin, tuon pelottoman todistajan ääni oli vaiennettava.AO6 391.4

Niinpä Johannes kutsuttiin Roomaan tutkittavaksi uskonsa tähden. Siellä apostolin oppeja vääristeltiin viranomaisten edessä. Väärät todistajat syyttivät häntä kapinallisten harhaoppien opettamisesta. Näillä syytöksillä hänen vihollisensa toivoivat saavansa opetuslapsen hengiltä.AO6 392.1

Johannes puolustautui selkeillä ja vakuuttavilla sanoilla ja niin vilpittömästi ja avomielisesti, että hänen puheensa teki voimallisen vaikutuksen. Hänen kuulijansa olivat hämmästyneitä hänen viisaudestaan ja kaunopuheisuudestaan. Mutta mitä vakuuttavampi oli hänen todistuksensa, sitä syvempi oli hänen vastustajiensa viha. Keisari Domitianus oli raivoissaan. Hän ei voinut kiistää Kristuksen uskollisen puolustajan järkeviä sanoja eikä myöskään voittaa sitä voimaa, jolla tämä julisti totuutta; mutta hän päätti, että hän vaientaisi Johanneksen äänen.AO6 392.2

Johannes heitettiin pataan, jossa oli kiehuvaa öljyä, mutta Herra säästi uskollisen palvelijansa hengen, kuten oli säästänyt kolmen heprealaisen hengen tulisessa pätsissä. Kun lausuttiin sanat: »Näin tuhoutuvat kaikki, jotka uskovat tuohon villitsijään, nasaretilaiseen Jeesukseen Kristukseen», Johannes julisti: »Minun Mestarini alistui kärsivällisesti kaikkeen, millä saatana ja hänen enkelinsä keksivät häntä nöyryyttää ja kiduttaa. Hän antoi henkensä pelastaakseen maailman. Minulle on kunniaksi, että saan kärsiä hänen tähtensä. Minä olen heikko, syntinen ihminen. Kristus oli pyhä, viaton, tahraton. Hän ei syntiä tehnyt, eikä hänen suussaan petosta ollut.»AO6 392.3

Nämä sanat tekivät vaikutuksen, ja Johannes otettiin pois padasta juuri samojen miesten toimesta, jotka olivat hänet sinne panneet.AO6 392.4