Jumalan huolenpito seurakunnasta

Seurakunta on Jumalan linnoitus, hänen turvakaupunkinsa kapinoivassa maailmassa. Mikä tahansa seurakunnan pettäminen on myös hänen kavaltamistaan, joka on ostanut ihmiskunnan ainokaisen Poikansa verellä. Alusta lähtien uskolliset sielut ovat muodostaneet maanpäällisen seurakunnan. Jokaisena aikakautena Herralla on ollut vartijansa, jotka ovat uskollisesti todistaneet omalle sukupolvelleen. Nämä vartiomiehet julistivat varoitussanomaa, ja kun heidän aikansa tuli riisua varustuksensa, toiset ryhtyivät jatkamaan työtä. Jumala saattoi nämä todistajat liittosuhteeseen kanssaan yhdistämällä maanpäällisen seurakunnan taivaalliseen seurakuntaan, eivätkä tuonelan portit ole voittaneet hänen kansaansa.AO6 12.3

Halki vainon, taistelun ja pimeyden vuosisatojen Jumala on pitänyt yllä seurakuntaansa. Yksikään pilvi ei ole synkentänyt sitä hänen siihen varautumatta, eikä mikään vastustava voima ole noussut haittaamaan hänen työtään hänen sitä ennalta näkemättä. Kaikki on tapahtunut hänen ennustustensa mukaan. Hän ei ole hylännyt seurakuntaansa vaan on profeetallisissa ilmoituksissa hahmotellut ääriviivat sille, mitä tulisi tapahtumaan, ja se, mitä hänen Henkensä innoitti profeetat ennustamaan, on toteutunut. Kaikki hänen tarkoituksensa täyttyvät. Hänen lakinsa kytkeytyy hänen valtaistuimeensa, eikä mikään pahuuden voima voi tuhota sitä. Totuus on lähtöisin Jumalasta, ja hän varjelee sitä, niin että se voittaa kaiken vastustuksen.AO6 12.4

Hengellisen pimeyden kausina Jumalan seurakunta on ollut kuin vuorelle rakennettu kaupunki. Aikakaudesta toiseen ja sukupolvien seuratessa toisiaan taivaan puhtaat opit ovat tulleet ilmoille sen rajojen sisäpuolella. Vaikka seurakunta voi näyttää heikolta ja puutteelliselta, se on kuitenkin Jumalan erikoisen huolenpidon kohteena. Se on hänen armonsa näyttämö, jossa hän niin mielellään osoittaa sydämiä muuttavan voimansa.AO6 12.5

Kristus kysyi: »Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?»(Mark. 4: 30). Hän ei voinut rinnastaa sitä maailman valtakuntiin. Yhteiskunnasta hän ei liioin löytänyt mitään siihen verrattavaa. Maalliset valtakunnat hallitsevat fyysisellä vallalla, mutta Kristuksen valtakunnalle kaikki maailman aseet ja pakkokeinot ovat vieraita. Tämä valtakunta pyrkii kohottamaan ja jalostamaan ihmiskuntaa. Jumalan seurakunta on pyhän elämän tyyssija, täynnä erilaisia lahjoja ja Pyhää Henkeä. Sen jäsenten on määrä kokea onnea niiden onnesta, joille he ovat avuksi ja siunaukseksi.AO6 13.1