Sisäinen kauneus ulkonaista arvokkaampi

Apostoli kehotti uskovia naisia olemaan siveitä puheessaan ja säädyllisiä pukeutumisessaan ja käytöksessään. »Älköön teidän kaunistuksenne», hän neuvoi, »olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.»AO6 361.1

Tämä opetus soveltuu kaikkien aikakausien uskoville. »Te - tunnette heidät heidän hedelmistään» (Matt. 7: 20). Hiljaisen ja rauhaisan hengen sisäinen kaunistus on mittaamattoman arvokas. Todellisen kristityn elämässä ulkonainen kaunistus on aina sopusoinnussa sisäisen rauhan ja pyhyyden kanssa. »Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea», Kristus sanoi, »hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua» (Matt. 16: 24). Kieltämys ja uhrautuminen on tunnusmerkillistä kristilliselle elämälle. Mieltymysten suunnan kääntyminen on nähtävissä kaikkien niiden pukeutumisessa, jotka vaeltavat Herran lunastetuille valmistettua tietä.AO6 361.2

On oikein rakastaa kauneutta ja tavoitella sitä, mutta Jumala haluaa, että me ensin rakastamme ja tavoittelemme ylintä kauneutta - sitä, mikä on katoamatonta. Mikään ulkonainen kaunistus ei ole arvonsa tai suloisuutensa puolesta verrattavissa tuohon »hiljaiseen ja rauhaisaan henkeen”, »valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen» (Ilm. 19: 14), jota kaikki maanpiirin hurskaat kantavat. Se asu tekee heidät kauniiksi ja rakastetuiksi täällä, ja tuonpuoleisessa se on oikeuttava heidät astumaan sisälle Kuninkaan palatsiin. Hän on luvannut: »He saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset» (Ilm. 3:4).AO6 361.3